You can't take me

Töminästä päätellen hevonen ei halunnut hevillä luovuttaa, vaan eipä tuosta olisi paljoa vastusta enää, oli sitten terävät kaviot tai voima sekä massa apuna - Nazolla itsellään oli käärme mukanaan, tai nimenomaa oli: matelija oli ilmeisesti tippunut taistelutantereelle tappelun aikana. Hän käänsi katseensa taakseen etsiäkseen käärmettään, vaan näkikin jonkun toisen sorttisen eläimen tulevan kohti. Eikö tuo oikeasti voinut vain puikkia pakoon piiskahäntä kinttujen välissä? Yhtäkkiä tuo punertavakarvainen koni liukuikin häntä kohti, kampaten aika taidokkaasti sitten maahan. "Mitä helvettiä--" valkea susiuros ehti karahtaa, kun tunsikin jo makaavan selälteen maassa.

Chax naurahti kuullessaan susimiehen yllättyneen älädyksen. "Sainpas. Ja nyt, anna sarveni tai saat katua", hän uhkasi. Chax kuitenkin arveli, etteivät pelkät sanat vielä riittäneet, joten hän nosti etujalkojaan hetkeksi maasta ja tömäytti ne sitten takaisin, sorkat molemmin puolin vain parin sentin päässä valkean suden päästä. "Mielellään heti."
Tuntui hankalalta pitää ajatukset kasassa, kun päässä takoi vain yksi ainoa asia: miten sarven saisi takaisin paikoilleen vai joutuisiko hän, yksisarvis parka, elämään koko pitkän loppuelämänsä ilman minkäänlaista ylpeyden aihetta, syrjittynä ja hylättynä sekä kaikkien unohtamana. Kuka nyt sarvetonta muistaisi.
"Vauhtia, tallon kallosi murskaksi jos et ojenna sarveani tällä punaisella minuutilla!"

Tietenkin uros säikähti viereen tömähtäviä kavioita ja antoikin sen näkyä: pupillit pienenivät pieniksi, nuppineulanpään kokoisiksi ja ilme vakavoitui täysin. "Älähän nyt sentään .. En anna kuitenkaan sarveasi takaisin - tuskin saisit sitä edes paikalle." Nazo henkäisi hieman ääni särähtäen. Yhtäkkiä terävähampainen, vihaisen oloinen ori vaikuttikin hyvin pelottavalta ilmestykseltä - ehkä ei sittenkään olisi pitänyt ärsyttää tuota liikaa. Susimies yritti liikehtiä suuren olennon alla, kierähtäen ympäri ja lähtien kontaten suorimaan tietään tuon alta pois.

"Sain tai en, tahdon sen takaisin. Saatana soikoon. Kuule, kasvata itse tötteröä päässäsi tuhat vuotta ja katsotaan sitten haluatko antaa sen ensimmäisen halukkaan matkaan, jooko?" Chax ärisi ja tunki turpansa melkein suden naamaan kiinni. "Haluat varmaan kokeilla? Anna kun tungen tuon sarven päästäsi läpi."
Sarvensa menettänyt kaviokas oli harmissaan ja antoi sen myös näkyä. Tämä töykki tylysti allaan kiemurtelevaa hukkaa jaloillaan, heilutellen tuota rajusti puolelta toiselle. Lopulta kavio löi sutta voimakkaasti otsaan.
"Anna sarveni. Nyt."

"Tämä tötterö, mikä on muuten harvinaisen ruma, on juuri sopiva raaka-aine lääkerohdon valmistukseen." Nazo naurahti vielä kerran ivallisesti ennen kuin ulvahti kimeähköllä äänellä saadessaan sorkasta päähänsä. Ihme kun taju ei lähtenyt, pääkopassa vain surisi nyt ikävästi - ihan kuin joku olisi päästänyt ampiaiset sisään bilettämään. Ihan kuin pelkkä puolelta toiselle heittelehtiminen ei olisi ollut tarpeeksi tuskallista, kuumuus ja otsaan kohdistunut potkaisu lisäsivät pahaa oloa vielä entisestään - häntä suorastaan oksetti. Nazo tunsi kuinka jokin nousi kurkkua ylös, pyrkien suusta ulos. Hän joutui kierähtämään kontilleen voidakseen oksentaa ulos tummahkoa sappihappoa, mikä tuntui ikävästi suussa pahan makuisena. Tuota sylkimäistä limaa ei tullut paljoa, mutta silti vaalea susihukka yski. Puistatuksissaan hän pörhensi turkkiaan kylmien väreiden viistäessä kehon läpi. "Yh, saatana ..." Nazo mutisi sylkiessään maahan pahaa makua suustaan, johtuiko tämä nyt mahdollisesta aivotärähdyksestä, syömättömyydestä vaiko kuumuudesta - vai ihan kaikista..

"Minun sarveni ei ole ruma - eikä siitä keitellä minkään sortin liemiä tai rohdoksia!" Chax ärsyyntyi kuullessaan, mihin tuo hukanrontti aikoi hänen täydellistä sarveaan käyttää.
Ihmissuden äkillinen oksennusreaktio sai Chaxin kavahtamaan hieman kauemmas pitkät korvat luimussa. Yksisarvinen värähti pienesti kakomista kuunnellessaan. Tämä katsoi tuhahtaen maassa kontillaan olevaa sutta.
"Ei sillä, lääkettä sinä näyttäisit tarvitsevankin.. Yh, vähän käytöstapoja, olisiko se aivan liikaa pyydetty?"
Sarven tulokseton havittelu alkoi pikkuhiljaa tympäistä Chaxia siinä määrin, että hän lopulta päätti luovuttaa - tuskin hän sitä kuitenkaan saisi enää otsaansa kiinni. Hän joutuisi kaiketi jatkamaan eloaan onnettomana, sarvettomana hylkiönä, niin surullinen kuin ajatus olikin.
"Kuule, annan sinun ehkä pitää sarven. En taida haluta sitä enää.." yksisarvinen ilmaisi myöntymyksensä viimein, vilkaisten inhosta värähtäen sappinestelammikkoa, joka parhaillaan kuivui hiekkaan. "Taisit roiskia.. nesteitäsi sille."

Viimeisiä rykäyksiä päästellessään susimies kääntyi viimein kauemmaksi peruuttaneen olennon suuntaan, "Kiitosta vain." pieni virne huulillaan vaaleaturkkinen kampesi itsensä uudemman kerran pystyyn lähes yhtä hankalasti kuin viimeksi. Päässä surisi edelleen ja maailma tuntui pyörivän, vaan jollain konstin Nazo sai otettua vaappuvia askelia. "Toivottavasti emme enään tapaa - hyvästit." hän huikkasi tuhahtaen ja lähti suorimaan tietään kahdella jalalla kohti omaa valtakuntaansa.

Chax tuhahti tympääntyneenä. "Tämänkin tapaamisen ilo oli täysin sinun puolellasi."
Yksisarvinen jäi katsomaan haikeana, kuinka susi lähti vaappumaan tiehensä sarvi mukanaan. Tämä oli harmissaan siitä, että oli liian heikko juostakseen perään ja ryöstääkseen omansa takaisin, mutta sitä oli elämä, aina ei saanut sitä mitä halusi.
Chax huokasi syvään ja heilautti kokeeksi sarvetonta päätään. Tuntui oudolta. Hän puhalsi ärtyneenä ilmaa sieraimistaan ja lähti kävelemään itsekin tiehensä, päinvastaiseen suuntaan kuin susimies.