You can't take me

Chax laahusti aavikolla. Keho oli janosta ja kuumuudesta uuvuksissa ja yksisarvisesta tuntui, ettei tämä jaksaisi jatkaa enää paljoa pidemmälle ellei saisi juodakseen - kuravesikin olisi kelvannut juuri sillä hetkellä. Ja mikä aivoitus oli yleensä ollut tulla aavikolle keskellä kuuminta päivää, varsinkin kun omisti mustan karvapeitteen? No, oikeastaanhan Chax oli eksynyt, mutta sitä hän ei mielellään myöntänyt, joten se siitä.
Aurinko tuntui suorastaan paahtavan tummaa ruumista ja hiekka tuntui ikävän upottavalta jalkojen alla. Chax oli onnellinen, ettei kukaan ollut täällä todistamassa tätä häpeän hetkeä..

Kettumaisesti hyppivä ihmissusi kulki sicsac-liikkein autiomaan kuumalla santapohjalla kuollut myrkkykäärme hampaissaan, matelija oli päättänyt päivänsä jouduttuaan valkeaturkkisen aseeksi. Kyllä vain, tällä otuksella saataisiin vielä paljon harmia aikaan. Susi, Nazo, oli seurannut yksisarvisen jälkeen jättämiä jalanjälkiä, ja niiden laahustamisista päätellen itse koni ei kaukana ollut - mahdollisesti lähes voimattomana vielä. Nelijaloin kulkeva luimisti korviaan estääkseen hiekan pääsevän sinne, olisi tympeää jos ei kuulisi mitään koko aikana. Lannevaate liehui vauhdin mukana, tuultakaan nyt ei ollut saatavilla, vaan mitäpä se vaaleaturkkista haittasi. Harmi vain, että pohjavilla oli kehittynyt niin vietävän paksuksi kotiolojen vuoksi. Vaikka Nazo olikin syntynyt aavikolla, puolet elämästään hän oli viettänyt lumimaisemissa.
Mies hiljensi vauhtiaan nähdessään edessään, kauempana tosin, yksisarvisen kulkemassa huterin asekelin. Tuosta tulisi hyvä saalis, totta vie. Lihaksiaan jännittäen Nazo ampaisi pian täyteen vauhtiin juoksemaan nelinkontin, saavuttaen kohdettaan hetki hetkeltä enemmän.

Chax ei edes huomannut lähestyvää uhkaa - ei ennen kuin tunsi tämän hyppäävän selkäänsä.
"Mitä helv.." Yksisarvinen säpsähti ja tämän olemus piristyi hetkessä radikaalisti andrenaalinin alkaessa virrata säikähdyksen ansiosta suoniin. Chax alkoi hypellä ympäriinsä aluksi hädissään, mutta pian hätäännys vaihtui puhtaaksi ärtymykseksi.
"Saatana, irti!" hän ärisi ja väläytteli teräviä hampaitaan potkiessaan ilmaa. Lopulta hän kierähti maahan piehtaroimaan karistaakseen hyökkääjän niskastaan, sillä juokseminen ei juuri nyt auttaisi, ei näin heikossa kunnossa.

Nazo upotti kyntensä yksisarvisen niskalihaan ja piteli kaikin voimin kiinni tuosta, ollen aikeissa pistää käärmeen myrkkyhampailla tuota suoneen, muttei onnistunut aikeissaan huomatessaan pian mäjähtävänsä maan ja konin väliin - jollei tehnyt asialle mitään. Ketterästi kiepsahtaen hän päätyi nyt maassa selälteen piehtaroivan oriin rintalastan päälle istumaan. Siinä oli hyvä tilaisuus iskeä, ja mitään sen kummempia tekemättä susi yritti jälleen pistää myrkyllä tuota. Jälleen epäonnistuen. Liikkuvan yksisarvisen päällä oli hankala pysyä tuon kyydissä, niinpä tasapaino petti, saaden ihmisuden kaatumaan maahan kyljeltään. "Helvetti .." tämä kirosi nyrkkiään puiden.

Chax hirnahti voitonriemuisesti saadessaan hyökkääjän horjahtamaan ennen kuin tämä ehti pistää häntä käärmeen myrkkyhampailla. Aika kekseliästä kieltämättä, käärmeen käyttäminen aseena nimittäin, mutta ori ei juuri antanut sille juuri nyt arvostusta.
"Siitä sait, kapinen hukka!" raidallinen pilkkasi loikkiessaan pakoon turvallisen välimatkan päähän. Susi oli saanut yllätettyä hänet ehkä kerran, mutta toista tilaisuutta tämä ei saisi.
"Minua et saa, joten voit luovuttaa saman tien."

Tuhahtaen Nazo kampesi itsensä ketterästi ylös, ottaen kunnon asennon josta lähteä juoksemaan. "Niinkö luulet? Sehän nähdään" Ensin hän lähti juoksemaan kahdella jalalla, mutta kun vauhtia oli tarpeeksi, muuttui tyyli heti susimaisemmaksi - nopeaksi. Hetkessä juokseva susimies sai saaliinsa kiinni, tarttuen uudemman kerran tuosta kiinni. "Kuulehan nyt, meikäläisellä on pieni perhe ruokittavana ja sinä ilmeisesti kuolemankielissä - tehdään yhteistyötä: sinä kuolet ja minä ruokin perheeni sinun lihallasi." Nazo ehdotti ilkeästi naurahtaen, hän oli tarttunut nyt kiinni konin kyljestä, roikkuen siinä voimillansa.

Roikkujan pikainen palaaminen ärsytti Chaxia, sillä hän oli oikeasti luullut päässeensä tilanteesta. Eniten ehkä otti päähän se, että susimies oli saanut hänet kiinni noin lyhyessä ajassa jo toisen kerran.
"Luuletko tosissasi, että pieni auringonpaiste saisi minut hengiltä, sinusta puhumattakaan?" Chax vastasi tuhahtaen vaaleaturkkisen hukan ehdotuksiin ja tehosti vastaustaan vielä loikkaamalla maahan juuri sille kyljelleen jossa tuo roikkui, aikeenaan litistää tämä alleen. "Näytänkö sinusta heikolta, häh?"

"Uh -- K-kyllä!" Nazo ähkäisi jouduttaan hyvin painavan sorkkaeläimen alle, tuntien itsensä pian yhtä litteäksi kuin mamman pannukakut. Äristen matalalla äänellä hän upotti hampaansa syvemmälle kylkeen, yrittäen saada yksisarvisen nousemaan kivun pakottamana. Tämä olikin hankalempi tapaus kuin aikaisemmin vilkaisulta oli pystynyt päättelemään. Vaan johtajana susi ei antaisi periksi - ei kunniansa vuoksi.

"Sano tuo vielä uudestaan ja murskaan kylkiluusi." Chax uhkasi turhautuneena siitä, että susi ei suostunut nielemään ylpeyttään alakynnessäkään. "Saatan olla kuumissani ja janoinen, mutta se ei tarkoita, että heittäytyisin maahan eteesi ja kutsuisin aterialle."
Ähisevän hukan pakoyritykset eivät ehkä vaikuttaneet kovin tehokkailta päällepäin, mutta oikeasti Chaxille teki tiukkaa pitää häiritsijänsä maassa. Sitä hän ei toki paljastanut, missään nimessä.
"Luovuta jo, niin päästän sinut menemään."

"Miksi luovuttaisin? Et sinä minua hengiltä saa." Nazo naurahti pilkallisesti, kiinnittäen huomionsa sitten yksisarvisen hampaisiin - olipa terävät ollakseen kasvissyöjän omistamiksi. "Olet joku ihme mutaatio vai mikä? Hampaasi ovat kuin isoäidilläni - sojottavat terävinä suunnasta toiseen." Jälleen kerran yksi loukkaava solvaus pakeni suden huulilta, hän halusi ärsyttää saalista sen verran, että tuo yrittäisi vielä nikuroida ynnä muuta - kunnes voimat loppuisivat ja valkeaturkkinen pääsi aterioimaan.

"Turpa kiinni. Olen ylpeä purukalustostani, sillä voi pureksia kaltaistesi hippiäisten valtimoita poikki. Tahdotko nähdä miten?" Chax vastasi vinoillen suden solvaukseen ja potkaisi tuota kevyesti kylkeen teräväreunaisella sorkallaan. Hän yritti saada allaan jumissa olevan olon entistä tukalammaksi yrittämällä painautua entistä tiukemmin maata vasten.
"Juoksisit jo pikku perheesi luo, en jaksaisi tapella kanssasi", parrakas tuhahti hetken kuluttua ja töytäisi hukkaa uudestaan, tällä kertaa voimakkaammin.

Potkut vastaanottaen Nazo vain purskahti kylmään nauruunsa, "Et jaksa vain? Voi voi, taisi aurinko sitten kuitenkin tehdä tehtävänsä. Mitä helvettiä edes toimitat aavikolla, kaikkihan tietävät ettei täältä vettä löydy - ainakaan konien käyttöön." Vuorostaan urossusi ponnisti jaloillaan ja työnsi ruhoa päältään mahdollisimman voimakkailla potkuilla. Happi meinasi tosin joutuvan vähiin tässä ohella, olisi parempi saada otus päältä niin pian kuin suinkin oli mahdollista.

Susi sai kuin saikin Chaxin lopulta työnnettyä pois päältään, jolloin yksisarvinen kuitenkin paikoilleen jäämisen sijaan laukkasi nopeasti niin kauas kuin kykeni. Kolmatta kertaa hukka ei häntä saisi.
"Painu kotiisi, pohjoisen asukki!" ori huusi kauempaa, vaikka ei oikeasti ollut edes täysin varma toisen synnyinseudusta, kunhan oli päätellyt turkinlaadusta jota oli saanut tunnustella suden päällä makoillessaan.

Susimies naurahti jälleen vastauksen lomassa, sinisilmät kiiluivat kylmästi tuijottaessaan ylimielisesti hevoseläimen suuntaan. "En mene minnekään ilman sinua - mieti nyt: pääset johtajaperheen ruoaksi, ei sen suurempaa kunniaa voikaan saada" Tässä vaiheessa Nazo ei enään suunnitellutkaan perääntymistä, yksisarvinen oli ihan selvästikin haastaja-ainesta. Vaan kyllä tuostakin haastajasta päästiin hyvinkin pian.. "Vai haluat leikkiä hippaa? Sopii minulle." Siltä sanomalta vakoturkkinen lähti jälleen juoksemaan hevosta kiinni, hieman läähättäen jo kuumuudesta. Tämä maa ei ollut enään sama kuin joskus aikoja sitten hänen ollessaan pentu.

"Kiitos tarjouksesta, mutta kieltäydyn kunniasta!" Chax nauroi käheästi juostessaan pakoon sutta, joka oli juoksemisäänistä päätellen lähtenyt jahtiin. Ja vieläpä tosissaan. Jälkimmäinen seikka huolestutti, pakkohan se oli myöntää, mutta Chax yritti olla näyttämättä sitä. Hän keskittyi vain juoksemiseen ja kirmasi halki aavikon hukka perässään, harmistuneena siitä ettei tämä tuntunut väsyvän niin kuin hän.
"Syö vaikka se kurja käärmeesi tai jotain, jos ruokaa mielit. Tai ei - vie perheellesi säkillinen hiekkaa, voitte tehdä vaikka niistä kakkuja."

Kuumuus rupesi tuntumaan turkin takia liiankin sietämättömäksi, niin sietämättömäksi että päätä ihan huippasi. Suden tahti hidastui ja pari askeltakin meni sekavuuden vuoksi ristiin, pian tämän oli pysähdyttävä täysin ja nojattava polviinsa seisaltaan saadakseen happea. "Ei jumalauta, miten Sceltfun voikaan elää tällaisessa paahteessa.." Nazo mutisi itsekseen henkeään haukkoen. Pitäisiköhän luovuttaa ja häipyä nopeasti takaisin lumitantereille pakkasen turviin?

Pian Chax ei enää kuullut juoksun ääniä, joten hän uskalsi viimeinkin pysähtyä itsekin lepäämään ja vilkaisi taakseen. Näky miellytti, häntä oli kieltämättä alkanut jo pelottaa että hukka jaksaisi loputtomiin.
"Loppuiko.. puhti?" yksisarvinen uteli itsekin puuskuttaen ja happea haukkoen, mikä veikin oikeastaan kysymykseltä sille tarkoitetun uskottavuuden. "Luovuta jo, et sinä minua saa, kurja kirpputurkki! Palaat kotiin tyhjin tassuin, tiedä se!" Oli Chaxin vuoro huudella ilmaan solvauksia, vaikka susi olisikin luultavasti niin uupunut ettei jaksaisi reagoida kovinkaan voimakkaasti.

Huohottaen raskaasti Nazo päätti vielä kerran kokeilla ajojahtia, sillä hevoseläin näytti suorastaan kerjäävän sitä pilkoillaan. "Kyllä minä sinut vielä.." hän aloitti juoksemisen, muttei edennyt kolmea metriä enempää kun jalat pettivät jo alta. Koko keho mätkähti raa'asti raapivan hiekan päälle, jääden siihen hetkeksi paikalleen. Kohta susimies koitti nousta seisomaan, vaan ei saanut itsensä kuin nelinkontin. Raskaan oloinen hengitys jatkui samalla, kun vaaleat silmät tuijottivat tuimina yksisarvisen suuntaan. "Saatana.. "

Chax loikki vain pari askelta kauemmas susimiehen alkaessa jahdata häntä uudestaan, sillä tiesi ettei tämä jaksaisi sen enempää mitä hänkään. Ja kuten odotettavissa, pohjoisen kylmiin oloihin tottunut hukka lysähti hetkessä tantereeseen. Chax hirnahti voitonriemuisena näylle, vaikka ei itse ollut toista kummemmassa kunnossa - hän joutui itsekin pistämään makuulle hetkeksi jalkojen tuntuessa pettävän.
"Mahtaa väsyttää? Sanon tämän vielä kerran: luovuta. Pääset helpommalla ja elät pidempään", yksisarvinen virnisteli uupumuksestaan huolimatta yllättävän ivallisesti.

Virnistäen Nazo yritti vielä kertaalleen päästä seisomaan, mutta viimeinkin lysähti pelkkien polviensa varaan. Kuumuus kävi aiva liian ylivoimaiseksi, joten vettä oli saatava ja mahdollisimman pian - muuten järki lähtisi ennen tajua. Läähättäen voimakkaasti urossusi mulkaisi makoilevan yksisarvisen suuntaan, "Taidat puhua itsestäsi juuri nyt, meetvurstini." Miten ihmeessä jotku oikeasti kykenivät saalistamaan tällaisessa paahteessa?

Naurahdus karkasi väkisinkin Chaxin huulilta. Hän päätti vähän kiusoitella ennestään ärtynyttä sutta lisää aikansa kuluksi, sillä tarvitsihan sitä jotakin viihdykettä aavikollakin. Ori hypähteli keimaillen lähemmäs läähättävää hukkaa ja pysähtyi juuri ja juuri tämän ulottumattomiin.
"Et saisi kiinni edes kokoonkuivunutta etanaa, tiedätkös", Chax härnäsi ja päätti kuluttaa viimeiset voimanrippeensä kevyeen hyppelyyn toisen edessä. "Eikö jaksa, hm?"

Nazo murahti varoittavasti ennen kuin tarttui oria jalasta kiinni, saaden jollain tavalla kampattua tuon kyljelleen maahan - itse hän istui jälleen kaulan päälle tarttuen toisella kädellään yksisarvisen sarvesta kiinni, vasen käsi kietoi sormet harjaksen jouhiin, tukistaen konia saadakseen tuon pysymään paikoillaan. "Varoitin." Siltä sanomalta johtajauros loksautti leukansa pitkän sarven juurelle, katkaisten sarven yhdellä ainoalla puraisulla. Susien hampaat olivat ihmeellisen vahvat, voisivat purra oikein paksun luunkin yhdellä kertaa palasiksi. "A-ha! Katsos mitä minulla on, hevonen - sehän sinä olet ilman sarvea, vai? Tai paremminkin vuohi ilman sarvea, senkin sorkkaeläin." Nazo nauroi ivallisesti heilutellessaan sarve hevoseksi alennetun otuksen silmien edessä. Ah, kyllä nauru nyt maittoikin kuumuudesta huolimatta.

Chax hirnahti yllättyneenä tuntiessaan suden jalan tunkevan johonkin omiensa väliin. Ennen kuin hän huomasikaan, hän makasikin jo kyljellään maassa toisen kampitettuna ja tuijotti tätä yhtä aikaa vihaisena ja yllättyneenä.
"Varoitit? mist--"
Yksisarvinen muuttui hetkessä tavalliseksi hevoseksi, tai pikemminkin vuoheksi lajille ominaisimman tunnuspiirteen kadotessa pelkällä yksinkertaisella lihasliikkeellä. Oli todella oudon ja epätodellisen tuntuista tuntea oman sarvensa katkeavan noin herkästi, mutta totta se oli - hukankuvatus oli juuri puraissut sen irti. "Ei jumalauta!" Chax karjaisi järkyttyneenä ja pomppasi silmät kauhusta laajenneina jaloilleen, alkaen pomppia ja heilutella sarvetonta päätään epäuskoisena. "Mitä helvettiä sinä menit tekemään, kirppusäkki? Mitä.. sinä..! Jumalauta, paskiainen, sinä veit sarveni!"
Ei, tätä ei juuri tapahtunut. Ei hänelle. Ei. Ei tällaista tapahtunut kenellekään. Chaxin jalat tärisivät hänen seisoessaan nyt siinä suden edessä, aseestaan riisuttuna, alastoman ja säälittävän näköisenä. Häpeä oli suuri ja jos yksisarviset, jokseenkin tässä tapauksessa sarvettomat sellaiset, olisivat voineet punastua, olisi Chax ollut juuri nyt tomaatin värinen.

Nazo virnisti ennen kuin repesi kunnolla nauramaan samalla kun helutteli sarvea yksisarvisen edessä, "Olit pirun onnekas, heikoimmat olisivat kuolleet." viimeisiä naurunpyrähdyksiään myöten hän sitten punnersi itsensä vaivattomasti ylös, vaikka mustelmat ja muut ruhjeet tuntuivatkin joka kolkassa. Ähähtäen pienesti valkoturkki puisteli valkoista turkkiaan tomusta ja käänsi selkänsä oriin päin, heilauttaen kättään rennosti tyytyväisyyden kera. "Heis, sain jo haluamani, joten lähdenkin tästä, polleseni." naurahtaen raidakas aloitti pois päin vievien askeleiden oton.

Chax tuijotti silmät ja sieraimet järkytyksestä laajenneina valkeaa sutta, joka uhkasi nyt vielä kaiken lisäksi häipyä sarvensa, voitonmerkkinsä kanssa. Mutta hän ei sallisi sitä, hän ottaisi omansa takaisin.
"Sinä et mene minnekään, saatanan kirppukasa!" parrakas ärjäisi. Tämä lähti laukkaamaan vauhdilla hukan - ja etenkin sarven - perään, kostonhimoisempana kuin koskaan. Oliko suurempaa häpeää ikänään koettu, hänhän oli sarveton yksisarvinen! Täytyisi olla jokin keino kiinnittää ase takaisin paikoilleen, olisi pakko.
Chax heittäytyi loppumatkasta liukumaan kyljelleen ja kamppasi suhteellisen rauhallista tahtia tassutelleen suden, josta oli juuri tullut hänen vihamiehensä numero yksi. "Anna sarveni!"