You can't do better than that?

Sceltfun harppoi rauhattomana ees taas tiipiin edessä. Hän potkiskeli kiviä tomuisella maaperällä, polki pölyä jalkoihinsa ja urisi hermostuneena. Mikä sillä naisella nyt kesti. Ihmissusiruhtinas alkoi käydä todellakin levottomaksi, sillä kokonaiseen puoleen tuntiin teltasta ei ollut kuulunut yhtään mitään, edes sitä vastasyntyneen parkua tai vikinää. Vielä viisi pitkän tuntuista minuuttia odoteltuaan Sceltfunin kärsivällisyys oli loppu.
"Nadezda, mikä helvetti siellä kestää? Pullauta se perhanan kakara nyt äkkiä pihalle - alan käydä kärsimättömäksi!" Susimies karjaisi ja naksautti ärtymyksissään niskoja niin, että ne rusahtivat kunnolla. Se oli jokin pakkomielteenomainen tapa, eräänlainen rituaali ennen kuin tämä suuttui kunnolla. Kuten kurkussa koriseva matala murinakin.
Sceltfun ei ollut tottunut odottamiseen. Hän ei pitänyt siitä lainkaan, se sai mielen kiukkuiseksi, ellei peräti vihaiseksi. Nytkin keppiinsä nojaava, vaikkakin viimeinkin pysähtynyt susi polki jalkaansa tantereeseen niin, että melkein sattui.

"Jumalauta nyt vauhtia siihen hommaan tai tulen repimään sen pennun sinusta ulos!" Sceltfun uhkasi ja heristi nyrkkiään suljetun oviverhon suuntaan, saamatta kuitenkaan vieläkään minkäänlaista vastausta, mikä vain harmitti entisestään. Olisi suoranainen ihme, jos Nadezda ei paiskautuisi klaaninjohtajan toimesta seinään heti lapsen synnytettyään.

Susinainen tiipin sisällä kuunteli hermostuksissaan puolisonsa uhkailuja, ihan kuin tuskia ei ensisynnyttäjällä olisi ennestäänkin. Olisi niin tehnyt mieli huutaa kirosanoja ulos tuolle ukolle, käskiä tukkimaan turpansa, mutta sehän nyt olisi viimeisin vaihtoehto tässä tilanteessa. Kovista tuskistaan huolimatta Nadezda sai viimein palkkionsa, nimittäin pian kuului kimeää lapsen itkua. Raidallinen susi kohottautui istumaan saadakseen lapsosen kääreisiin ja syliinsä lämpimään. Tällaiset tilanteet olivat alamaisilta poissuljettuja - kukaan ei saisi nähdä lasta ennen kuin johtaja oli hyväksynyt sen perheeseensä. Siksi kaikki oli tehtävä itse. Lattialle levitetyt huovat olivat ihan verisiä ja ties missä limassa. Nainen ei edes viitsinyt ilmoittaa "isännälleen" lapsen syntymästä, sillä arveli tuon syöksähtävän ensimmäisenä tiipiin sisään kuullessaan parkuvan pienokaisen äänen. Nade nousi seisomaan lapsi yhä sylissään, kävellen sitten lähimmän laatikon päälle minne istuutui tuudittamaan esikoistaan. Kaikesta kivusta ja vaivasta huolimatta lapsi oli palkinto, olo oli aivan uskomaton - tuo pieni nyytti oli aiheuttanut sellaisen mahan hänelle ja vieläpä sattunutkin niin perkeleen paljon. Vaan nyt se oli ohi, toivottavast Sceltfun ei vähään aikaan haluaisi seksiä.. Varsinkaan nyt lapasen synnyttyä - sattuisi nimittäin varmasti aika paljon. Viimeinkin lapsi lakkasi hätäisen itkunsa tuntiessaan äitinsä sydämenlyönnit rintakehän läpi. Turvallista, uusi koti. Lapsiparka mihin perheeseen menikään syntymään.. Seuraavaksi varmaan pitäsi ruveta nimeä miettimään tuoreelle tyttölapselle. Johtaja ei varmaan pitäisi tästä, mutta Nade oli päättänyt pitää lapsensa hinnalla millä hyvänsä.

Sceltfun hätkähti kuullessaan vihdoin ja viimein tiipiistä kauan odotettuja elämän ääniä. Ja aivan, kuten Nadezda oli ennustanutkin, häntä ei tarvinut erikseen kutsua sisään. Susimies säntäsi korvat ja häntä jännityksestä pystyssä sisään, harpaten yhdellä pitkällä loikalla suoraan pienokaista tuudittavan vaimonsa eteen.
"Oli jo aikakin", susiruhtinas hymyili innokas, lähes hullun näköinen virne tummilla huulillaan.
"Anna hänet minulle, nyt heti, kuulitko! Väisty!" Sceltfun ärähti ja kurotti valtavat kouransa kohti vastasyntynyttä. Hän riisti lapsen raa'alla voimalla äitinsä sylistä omaansa ja kohotti korkealle ilmaan kunnolla nähdäkseen. Pentu alkoi heti itkeä ja niin olisi melkein tehnyt Sceltfuninkin mieli tehdä havaittuaan sen, mitä oli kuluneet kuukaudet pelännytkin.

"Ei!" Susimies lähestulkoon paiskasi lapsen takaisin Nadezdan syliin ja puristi kätensä tiukkaan nyrkkiin.
"Tyttölapsi! Minä odotan ulkona ties kuinka kauan ja sinä kehtaat antaa minulle tyttölapsen?" Sceltfun ärjyi säikäyttäen vastasyntyneen uudestaan, saaden tämän itkemään vain entistä enemmän.
"Epäonnistuit, vaimo - mutta omatpahan ovat synnytystuskasi! Pian yritämme uudestaan, tiedä se.."
Parrakas oli jo tympääntyneenä marssimassa ovelle, kunnes muisti jotain verhoa raottaessaan ja kääntyi takaisin puolisonsa ja jälkeläisensä puoleen. Halveksuva katse pyyhkäisi vastasyntynyttä inhoten.
"Hävitä se",
Sceltfun murahti hampaidensa välistä pentuun viitaten. Tuima katse kohosi katsomaan Nadezdaa silmiin siltä varalta, että tämä julkeaisi vielä sanoa jotain, vaikka susimies sitä vahvasti epäilikin.

Nadezda kuunteli järkyttyneen miehensä ärjymistä korvat luimussa, hänen olisi niin tehnyt mieli sanoa jotain vastaan, edes pienen lauseen.. Mutta ei, tuolle miehelle ei sanottu mitään mikä ärsyttäisi kiivasluonteista enemmän. Nainen katsoi avuttomana kuinka mies rettuutti parkuvaa lasta säälimättä lainkaan tuon tunteita, jotka eivät tainneet oikein lämmetä isälleen. "Mutta .. " Nade sai vain sanottua ennen kuin mies keskeytti hänet sanoilla, jotka nostattivat pienet kyyneltipat silmäkulmiin. "Mitä... Ei!" ensimmäistä kertaa hän sanoi jotain vastaan miehelleen ja vieläpä murisevalla äänensävyllä. Se vain oli hetken juttu se, äidinvaistot vain ilmoittivat olemassaolostaan raivokkaalla tavalla. Raidakas tiesi tehneensä hyvin pahan virheen, sellaisen, että lapsi oli parempi kiikuttaa nopeasti omatekoiseen kehtoon, jottei vain sattuisi mitään ikävää. Mielummin emo kuin pienokainen.

Luimistellen Nadezda avasi suunsa hieman raolleen pyytääkseen anteeksi käyttäytymistään, muttei saanut sanotuksi mitään - vaistot kieltäytyivät sanomasta sitä. Miksi pyytää anteeksi jos tekee oikein? Lapsi oli hänenkin, kyllä hänellä äitinä pitäisi olla sanavaltaa. Lisäksi, eihän tässä klaanissa saanut syntyä kuin tietty määrä lapsia ja vain tietyt sudet saivat hankkia niitä. Ihme määräys, vaan eipä kaikki tilat täyttyisi lapsokaisista. Vihertävät silmät yrittivät lukea miltein ulos poistuneen miehen eleitä, mutta se oli ihan mahdotonta - tuosta ei koskaan ottanut mitään selvää.

Sceltfun oli juuri poistumassa, kun kuuli vaimonsa suusta sen sanan. Sen kielletyn sanan. Sen, jota hän ei ikänään halunnut kuulla, varsinkaan tuon lutkan suusta.
"Mitä sinä sanoit..?" Susimies sihahti kysymyksen hampaidensa välistä kapeiden silmien viirupupillien kutistuessa lähes olemattomiin, kun epäuskoinen katse kohdistui ala-arvoiseen naiseen. Oli todellakin hyvä, että Nadedza oli ollut kyllin fiksu viedäkseen pienokaisen pois tieltä, tämän isä nimittäin tärisi raivosta ja otti jo askeleita vaimoaan kohti. Uhkaavan hitaita, varmoja askeleita. Susiruhtinaan hengitys tiheni ja tämän kuono kurtistui suunpielien vääntyessä vihaiseen irvistykseen, joka paljasti terävän hammasrivistön.
"Tiedätkö, et olisi ensimmäinen nainen, jonka nämä hampaat raatelisivat, Nadezda.. Mutta koska olet noin nuori ja harvinaisen kaunis, saat vielä yhden tilaisuuden perua sanasi. Myönnä virheesi niin esitän, etten kuullut äskeistä."
Sceltfun seisoi koko pituudessaan uhkaavana pienikokoisemman Nadezdan edessä, tuijottaen tätä haastavasti silmiin. Kurkusta kantautui matala murina, joka ilmeisestikin sai tämänkertaisen riidanaiheen pelkäämään; nimetön ja toivon mukaan sellaiseksi myös jäävä tyttölapsi alkoi parkua kehdossaan hädissään. Scelt ei voinut kuin naurahtaa avuttomalle pennulleen - ei, Nadezdan avuttomalle pennulle.

Nadezdna nielaisi kuuluvasti, kuin lievittääkseen pelkoaan tuolla tavalla. Aivan niin, hänet oli valittu tähän vain ulkonäöllisen perusteen vuoksi. Ulkonäkö, nuori ikä.. Ne vain merkitsivät tuolle vanhemmalle sudelle, joka piti itseään kaikkivaltiaana. Sitä tämä ei kuitenkaan ollut, ei Naden silmissä. Hän tiesi ettei tuo sudenketale aivan kaikkea voisi hallita - ei edes paria sarvekasta hevosta saa kuriin.

"Minä ... En aio vetää sanojani." häntä painautui alemmaksi aivan pohkeeseen kiinni, kuin liimautuen siihen. Korvat luimistuivat niskavilloja vasten varuillaan samalla kun pelokas katse suunnistui kohti susimiehen viirusilmiä. Silmiä, joista ei koskaan hehkunut lämpöä saatika myötätuntoa. Tuo raakalainen halusi emon luopuvan poikasesta, joka oli syntynyt vasta minuutteja sitten. Ei onnistu, ei vaikka mitä toinen tekisi, ei, ei ja ei!

"Tyttö pysyy täällä, se kuitenkin on sinun tyttäresi ja perinyt suurimmaksi osaksi ulkonäkösikin.. Mistä tiedät, ettei siitä tule haluamaasi?" vielä kerran Nade yritti puolustella pienokaistaan kyyneleet silmissä, häntä säälitti lapsi jonka isä oli valmis tappamaan heti syntymän jälkeen.

Sceltfun hätkähti vaimonsa päättäväisyyttä, jota ei aiemmin ollut joutunut kohtaamaan. Se oli hämmentävää, mutta samalla raivostuttavaa, sillä se loi susiruhtinaalle ikävän tunteen siitä, että tämän arvovalta heikkeni.
"Tiedätkö, olet harvinaisen typerä. Aivan kuten edeltäjäsikin", Scelt murahti ylimielisesti. Vaikka ei sitä olisi halunnut myöntääkään, hän jäi miettimään Nadezdan sanoja pennusta - -
Ei, susimies keskeytti ajatuksensa, naaraat olivat heikkoja, pentu olisi tapettava. Ennen kuin Nade kiintyisi siihen vielä enemmän ja muut näkisivät sen.
Mutta Nadezda näytti harvinaisen itsevarmalta. Ehkä äidinrakkaus pitäisi pistää pieneen testiin, saataisiinpa vähän huvia tämän tilanteen vastapainoksi. Sceltfun tuijotti hetken aikaa hiljaa, tuimana vaimoaan, kääntyen sitten lopulta vilkaisemaan kehtoa tympääntyneenä.

"Hyvä on. Pentu saa toistaiseksi jäädä", hän myöntyi lopulta. "Mutta sinä saat maksaa siitä minun määräämäni hinnan."

Susinainen värähti hiljaisesti, sillä ei pitänyt miehensä äänensävystä, vaan saipa lapsi sentään jäädä - toistaiseksi tosin. Toivottavasti Sceltfun kiintyisi pentuun, vaikka se nyt oli lähes mahdotonta.. Kunpa lapsi osaisi näyttää olevansa hyödyllinen, osaisi puhua ja kertoa isälleen kuinka tuo haluaisi oppia talon tavoille.. Vaan ei, pienokainen ei osannut, eikä varmasti äskeisen jälkeen halunnutkaan. Nadezda ei voinut käsittää miksi joku oli niin sydämetön omaa lastaan kohtaan..

Jostain syystä Nade tunsi tarvetta pistää vielä vastaan miehelleen, tietenkään idea ei ollut hyvä ja Scelt saattaisi muuttaa mieltään lapsen jäämisestä pienen vastarinnanosoituksen jälkeen. "M-minä en tasan maksa mitään .. Lapsi kuuluu perheeseen, ei sillä ole hintaa." ääni värähteli epävarmuudesta, mahtoikohan hän olla ensimmäinen vaimo, joka oli johtajalle pistänyt vastaan?

Sceltfun lähes jo tärisi vihasta, kun vaimo ei vieläkään myöntynyt - mitä tämä oli? Kuinka Nade uskalsi, kuinka tämä julkesi uhmata hänen ehdotonta arvovaltaansa, kun tiesi mitä siitä seuraisi? Tämä taisi olla todella kiintynyt lapseen.
"Typerä nainen", Sceltfun sylkäisi suustaan ja astahti eteenpäin, kumartui hieman ja tarrasi valtaisalla kourallaan kiinni Nadezdasta. Pitkät sormet kiertyivät löyhään kuristusotteeseen susinaisen kurkun ympärille. Scelt raapaisi kevyesti vaimonsa alaleukaa terävillä kynsillään ja tuijotti sitten tätä epäuskoisen raivoissaan suoraan silmiin.
"Minulle ei sanota ei - luulin sinun jo tietävän sen. Olin armollinen ja annoin sinun pitää lapsesi, sen lisäksi soin myös tilaisuuden ottaa sanasi takaisin. Mutta ei", ihmissusiruhtinas murisi matalalla, käheällä äänellä ja näytti hetken ajan jo ehkä vaarattomalta, mutta kohottautuikin sitten äkkiä täyteen mittaansa. Tämä irroitti otteensa Nadesta, mutta tyrkkäsikin sitten tämän valtaisalla voimalla, ilman minkäänlaista varoitusta kontilleen maahan. "Ja kun minä sanon, että sinä maksat, niin jumalauta sinähän maksat!" Sceltfun karjui raivosta sokeana. Hän astui sopivassa asennossa olevan vaimonsa päälle ottaen tämän näin jalkojensa väliin ja katsoi tätä lyhyen hetken ajan, virnistäen julmasti ennen kuin kurottautui kuiskaamaan jotain tämän korvaan.
"Ja nyt taidatkin tietää, mitä on tulossa. Sinä synnytät minulle pojan, nainen, tai pääset hengestäsi."
Ja kuten uhattu, Sceltfun työntyi siinä samassa avuttoman Nadezdan sisään tyytyväisen murahduksen säestämänä. Sen mahdollisti se, että jo pelkkä ajatus, silkka raiskauksen käsite oli saanut hänet kiihottumaan hetkessä. Seksi itsessään oli tietysti aina muutenkin hyvä juttu, mutta tätä hän todella rakasti - tätä, kun sai osoitaa kaikkivoipuutensa ja valtansa sen avulla. Nadezda oli hänen armoillaan eikä mahtaisi mitään, teki hän mitä tahansa.
Suurikokoinen ihmissusiuros liikutti lanteitaan mahdollisimman voimakkaasti sekä maksimoidakseen oman nautintonsa että aiheuttaakseen mahdollisimman paljon kipua kumppanilleen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, Sceltfun ajatteli mielissään työnnellessään itseään kovakouraisesti vaimonsa sisään. Lapsi rääkyi pelosta, nälästä ja järkytyksestä kehdossaan - se vaistosi pienen elämänalun vaistoillaan, ettei kaikki ollut niin kuin piti.
"Toivottavasti opit tästä jotain, narttu", Sceltfun ähkäisi jatkettuaan vaimonsa kiduttamista jo hetken, "sillä olen tällä kertaa tosissani. Jos tuotat minulle toisen kerran pettymyksen, rääkkään sinut hengiltä."

Pelosta kankea narttu sulki silmänsä mahdollisimman tiiviisti tuntiessaan kynnen raapaisun, vaikka tiesikin, ettei tämä ollut hänen loppunsa, vielä. "Sceltfun.. pyydän --" Nadezda ei ehättänyt sanomaan anelevaa lausettaan loppuun kun tunsikin jo maan polviensa alla. Hän ei kerennyt edes ajattelemaan kunnolla saadessaan jo miehensä päälleen kuiskimaan jotain, mikä sai kauhusta kankean naisen pupillit kutistumaan. Ei kai vain..

"Nh.." äännähdys ei ollut nautinnosta, vaan sitä vastoin kivusta joka tuntui viiltävän jokaisella kerralla kun Johtaja liikkui. Juuri hetki sitten Nade oli päässyt kivuliaasta synnytyksestään kun hänet jo pakotettiinkin uudestaan seksiin. Pelkkä hellä koskeminenkin sattuisi juuri nyt, ja tietenkin Sceltfunin oli pakko kiduttaa häntä. Raidakas ei ollut uskonut kipujen olevan näin pahoja, eikä siksi osannut pelätä aluksi. Olihan hänet aikaisemminkin alistettu vastaavaan, mutta silloin se oli lopulta ruvennut tuntumaan jossain - vaan miestään miellytääkseen ei ollut näyttänyt sitä.

Uusi lapsi, poikalapsi? Vastasyntynyt lapsonen oli vielä pieni, tuon kasvattamisessa menisi vuosi jos toinenkin, ennen kuin Nadezda olisi valmis hankkimaan lisää. Ja jos seuraava pentu ei olisikaan poika, hän kuolisi tyttärensä kanssa.

Miehen ähistessä omiaan, Nade kiljui sisäisesti kilpaa lapsensa kanssa, häneen sattui niin helvetisti!

Scelt nautti kuullessaan Nadezdan ääntelehtivän tuskasta ja tuntiessaan tämän liikehtivän kivuliaasti allaan. Ah, tämä varmasti sattuikin, näin sopivasti juuri synnytyksen perään. Ihan oikein hänen typerälle vaimolleen, joka uskalsi nousta johtajaansa vastaan. Tämä jos mikä veisi turhat luulot pois. Sceltfun huokaili nautinnosta, jota raiskauksesta sai ja sen kuin kiihdytti tahtia, aina siihen pisteeseen asti kun tunsi räjähtävänsä mielihyvästä. Eikä kulunut kauaakaan, kun hän tunsi jo tulevansa - ja todellakin, pian valkoinen neste täynnä miljoonia elämänsiemeniä purkautui suoraan Nadezdan sisään ja susiruhtinas valahti laukeamisen tunteesta täysin rennoksi, lysähtäen koko painavalla massallaan makoilemaan jo valmiiksi tukalaksi olonsa tuntevan vaimonsa selän päälle. Lapsi kehdossa ei ollut lakannut itkuaan hetkeksikään. Sceltfun hengitti raskaasti jättäen vikinän omaan arvoonsa; hänelle tuota lasta ei ollut edes olemassa.
"Hyvä.. Ja katsokin, että seuraava on poika.." Susimies ähisi käheästi Nadezdan korvaan ja ponnisti sitten viimeinkin itsensä ylös tämän päältä.
"Ja nyt, nouse ylös! Kuulitko!" Armoton käskytys alkoi saman tien raukean olon laimennuttua kylliksi. Sceltfun ei kokenut saaneensa tarpeekseen vaan arvioi, että Nade kaipaisi vielä pienen lisämuistutuksen siitä, kenen käskyjä täällä oikein toteltiin, ettei se vain pääsisi vastaisuudessa unohtumaan tällä tavalla.

Nade puri hampaitaan yhteen kivusta, yrittäen rentoutua mahdollisimman paljon vähentääkseen kipua. Valitettavasti tuo tuntui joka tapauksessa pahalta, eikä miehen kiihdyttäminen varsinkaan auttanut asiaan. Sen verran kauan kaksikko oli niin sanotusti ollut yhessä, että hän tiesi milloin tuo olisi tulossa. Varsinainen naistenkauhu, kukaan tuskin haluaisi miehensä laukeavan näin nopeasti, mutta Nadezda nimenomaa toivoi sitä. Raitaturkkinen susi toivoi aina pääsevänsä vähemmällä "nautiskelulla", kuten juuri nytkin teki. Sceltfun urahteli siihen malliin painautuessaan lantioidensa kanssa vielä enemmän narttuun kiinni, ettei tuleminen ollut kaukan - ei todellakaan.

Mies itse vaikutti tapansa mukaisesti nauttivan tästä, kun Nade taas tyytyi puremaan huultaan samalla kun pyyhki rivakasti kyyneleensä poskiltaan vierimästä. Hän yritti parhaansa mukaan pysyä kontillansa huomattavasti painavemman laskeutuessa nyt koko painollaan päälleen. Tuntui kuin ranteet pettäisivät ennen polvia ja molemmat mätkähtäisivät maahan, mutta siitä Scelt ei pitäisi, joten nuoremman oli vain pysyttävä hiljaa ja totella.

Viimeinkin susimies nousi ylös, mutta heti alkoi käskyttäminen kovalla äänellä. Lapsi säikähti melkein yhtä paljon tuota kuin äitinsäkin, joka nousi varovasti seisomaan alistuvaan asentoon. Hartiat nousivat pään vierelle, korvat luimistuivat, kädet tärisivät suorina sivuilla. Nade puristi kämmeniään nyrkkiin ja sulkisilmänsä jälleen kerran. Mies oli selvästikin tosissaan.

Scelt hymyili julmasti tyytyväisenä siitä, että oli saanut Naden jälleen valtaansa. Näin asioiden piti olla, näin oli hyvä.
"Hyvä.." hän lausui lähestulkoon maireasti ja astahti lähemmäs tärisevää naista, yhä virne huulillaan. Valta huumasi ja humallutti, saaden susimiehen tahtovan aina vain lisää. "Muista, ettet enää koskaan nouse minua vastaan. Onko selvä?" Scelt kysyi ja vei suuren kätensä pitelemään kovakouraisesti kiinni vaimonsa leuasta. Vaikka kysymykseen olikin vain yksi hyväksyttävä vastaus, hän halusi silti kuulla sen, todistuksena siitä, että äskeinen oli tehonnut niin kuin oli ollut tarkoitus.
Äkisti Sceltfun tunsi tarvitsevansa vielä jotain ilon ja itsekkään ylpeyden aihetta. Hän katsahti kylmästi Nadezdaan, jännitti kätensä, nosti sen ja läpsäisi tätä täydellä voimalla kasvoihin, varomatta kuitenkin raapaisemasta kynsillään - hän oli pilannut jo aivan liian monta vaimoa liian monilla arvilla. Kohtuus kaikessa, eikös? Scelt nauraa hymähti ajatukselleen, sillä tajusi itsekin kuinka järjetön se oli, kun oli kyse nimenomaan hänestä.

"S-selvä.." Nade änkytti päätään nyökäten, hän ei halunnut katsoa miestään silmiin vaan mielummin kiinnitti huomionsa sivuummalle. Vaan ei kauaksi aikaan. Ykskaks hän tunsi voimakkaan iskun poskellaan, iskun joka viilsi kasvojen poikki raa'asti. Pieni, tuskallinen suhahdus kuului hampaiden välistä Nadezdan siirtäessä vaalea-anturaisen kätensä pitelemään kipeää kohtaa, johon isku oli pahimmillaan kohdistunut. Eipä toiset naikkoset tienneetkään mitä kulissien takana tapahtui joka päivä. Lyönti ei ollut päivän ensimmäinen, mutta turkin vuoksi mustelmaa ei näkynyt, eikä liioin punoitusta.

Kaipa hän oli ansainnut tämän - oli tyhmää nousta vastarintaan lyhyempänä, heikompana, vaimona sekä tuoreena äitinä. Lapsen vuoksi oli nyt vain kärsittävä ja yritettävä pitää mies hyvällä tuulella - vaatisi se sitten mitä tahansa keinoja.

Nadezda pysyi hiljaa hetken aikaa, kunnes peruutti varovaisesti parkuvan lapsensa luo, nosti tuon syliinsä istuutuessaan jälleen paikalleen ja rupesi imettämään nälkiintynyttä. Ongelmia oli monia: nännien löytäminen turkin alta oli lapselle hankalaa, joten hänen oli autettava, mutta samalla myös piti yrittää piilotella niitä, jottei johtajan erinnäiset vaistot herkistyisi taas. Tuntui suoraan sanoen oudolta pitää nyyttiä sylissä ja antaa tuolle maitoa - jonka takia nartun rinnat olivat kokeneet suuren muutoksen - hänellä ei ollut mitään kokemuksia lapsista, sillä oli perheen ainoa lapsi vielä silloinkin kun hänet valittiin uudeksi vaimoksi. Nykyään Sceltfun kieltää tapaamasta perhettä, jottei liiallisia sidoksia syntyisi, joten Nade ei tiedä, onko nyt jonkun isosisko tai vastaavaa. Koko raskauden ajan hänet oli pidetty piilossa muilta ja ulkona sai kulkea vasta sysipimeällä.

Paikoillaan seisova susiruhtinas ei enää sanonut mitään, mulkaisi vain lapsensa luo kävelevää Nadezdaa. Tämä seurasi vaimon imetyksen aloittamista hetken eleettömänä, kasvoilla mitäänsanomaton ilme, kunnes lopulta kyllästyi.
"Hoida sitten sitä penikkaasi jos noin kovasti haluat, mutta yksin saat sen kyllä tehdä." Sceltfun tuhahti halveksuen, mulkaisi kaksikkoa ja käveli sitten uudemman kerran ovelle. Hänen oli kuitenkin pakko heittää ilmaan vielä viimeinen tyly kommentti Naden mieltä kiusaamaan.
"Kai siitä ihan hyvä huora tulee jollekin", olivat miehen viimeiset sanat ennen kuin tämä katosi häntä jäljessä heilahtaen oviverhon toiselle puolen ja katosi tiehensä.

Nade puisti päätään huokaistessaan, "Älä huoli pienokainen, ei sinusta huoraa tule, ei pakottamallakaan..", hän hymyili lapselleen, joka jokelsi omiaan vastineeksi. Tästä ei saisi tulla huoraa ja toivon mukaan Sceltfun ei parita tätä myöhemmässä iässä jollekin yläkaartilaisille.

"Tervemenoa.. Kusipää." Nade sähähti hiljaisesti miehen häivyttyä, mulkaisi kerran oven suuntaan varmistaakseen, jottei tuo vain palaisi takaisin ihan heti. Siihen hän sitten jäi hoivaamaan uunituoretta lastaan, miettimään sopivaa nimeä.