This storm is like a mass murder to us

Susinainen aukaisi kaartin painavan puuoven vaivalla, livahtaen sitten sisään suojaan. Hän ei ainakaan ensivilkaisulta ainakaan huomannut ketään muita tässä pimeässä, kiviseinien tukemassa rakennuksessa. Ulkona puhaltava tuuli oli kasannut nuoren suden turkin päälle hieman santaa, jota tämä sitten ravistelikin pois voimakkaasti. Pieniä hippusia varisi lahoavalle lattialle liki äänettömästi. Nadezda laittoi hiuksiaan ojennukseen kynsiensä avulla, sillä ei sietänyt näyttää räjähtäneeltä pelättimeltä - ei varsinkaan vaativan miehensä nähden. Suoriuduttuaan erivärisistä suortuvistaan hän päätti lähteä tutkimaan rakennusta tarkemmin, sillä ei tuntenut kuin kaksi huonetta täältä: yhden olohuoneen sekä Sceltin yksityishuoneen. Tällä välin kun herra Johtaja itse oli alamaisiaan rauhoittelemassa, voisi hieman tutkiskella muita huoneita. Paikalla ei ainakaan vielä näyttänyt olevan ketään, ei edes biljardihuoneessa - jonka ohi Nade juuri kulki. Hän aukaisi oven pieneen huoneeseen, mikä vaikutti vanhalta toimistolta vai vastaavalta.

Kädellään Nade siveli pölyistä kirjahyllyä kävellessään tuon viereltä, katse kiinnittyi toimistopöydällä nurin makaavaan valokuvakehykseen. Nostettuaan sen kasvojensa eteen ja puhallettuaan ylimääräiset pölyt pois, paljastui rikkoontuneen lasin takaa kuva miehestä, naisesta ja tyttärestä - perheestä. Narttu siveli kuvan pintaa sormellaan mieli haikeana. Perheeksi kutsuttu ihmisjoukko hymyili kukin omaa hymyään; isällä oli lempeä, äidillä rakastava ja lapsella iloinen hymy. Juuri päinvastainen mitä hänen pienellä "perheellään" oli. Lapsi, Shankill ei koskaan ollut päässyt hymyilemään, Sceltfun ei edes yrittänyt muuttaa irstasta kautta omahyväistä virnettään.. Nadezda itse taas ei osannut hymyillä kaiken tämän jälkeen. Hän jäi tuijottamaan kuvaa, kuunnellen sivukorvalla kuinka tilkityt ikkunat päästivät tuulen ulinaa lävitseen. Huoneessa veti ihan selvästi, sillä pitkät hiukset heilahtelivat välillä vaikkei susinainen edes liikkunut.

Tiikerinraitainen ihmissusinuorukainen tarpoi lentäjänlasit silmillään ja kasvot suojattuna kohti kaartitaloa. Yltyvä tuuli riepotteli kasvojen eteen vedettyä punaista huivia ja yritti repiä sen mukaansa siinä missä maassa lojuvat irtonaiset esineetkin, ja aina vähän väliä kulkija sai väistää ohitseen kierivää saviruukkua, joita kylässä oli vähän joka puolella sekä rakennuksien sisällä että ulkopuolella.
Huivista huolimatta tomu tuntui jotenkin pääsevän suojankin läpi hengitysteihin ja ennen kaikkea kurkkuun. Se sai Chaosin yskimään ja rykimään kulkiessaan kuluneen puolituntisen aikana kadulle muodostuneiden hiekkadyynien lomitse lentäviä roskia väistellen - mutta kaikeksi onneksi määränpää, kaartitalo, oli jo näkyvissä ja enää lyhyen kävelymatkan päässä. Ei kulunut kauaakaan kun tiikerinraitainen jo seisoi kunnioitusta herättävän rakennuksen ovella ja avasi sen.
Chaos nykäisi voimalla raskaan puuoven kiinni perässään ja huokasi helpotuksesta. Hän selvisi.
Tämä myrsky vaatisi varmasti kuolonuhreja, näin pahaa hiekkamyräkkää ei oltukaan nähty aikoihin.. ja kaiken lisäksi sen raivo näytti vielä yltyvän. Chaos pudisti päätään ja vilkuili sitten ympärilleen - ei ketään. Hän päätti lähteä huvikseen tutkailemaan paikkoja muita odotellessaan, sillä melko varmasti muut kaartin jäsenet olisivat jo saapuvilla, unohtamatta tietenkään johtajaa viehättävine vaimoineen. Nadezdan nimi jäi kaikumaan tiikerinraitaisen nuorukaisen pääkoppaan tämän lähtiessä hiekkaa korvistaan ravistellen laahustamaan ympäri rakennusta.
Chaos vaelsi parin tutun huoneen poikki ympärilleen katsellen. Pian hän jo kyllästyi ja oli juuri kääntymässä, kun havaitsi avoimen oven käytävän päässä. Hassua, juuri tuo ovi pidettiin yleensä tiiviisti kiinni. Silkasta uteliaisuudesta ihmissusinuorukainen hipsi sen luo, aluksi hieman varuillaan. Jännittynyt olemus rentoutui kuitenkin saman tien keltaisten silmien havaitessaan Nadezdan. Sceltfunia ei näkynyt, mikä miellytti Chaosia suuresti - Nade jos kuka oli hyvää seuraa tällaisella hetkellä. Vain he kaksi turvassa sisätiloissa samalla kun ulkona raivosi myrsky.. Romanttiset mietteet saivat kehon lähes värähtämään ja Chaos huomasi lähes toivovansa johtajan jääneen myrskyn jalkoihin. Sitten mikään ei olisi hänen ja Nadezdan välissä.
"Hei, kaunokainen", Chaos tervehti vetäen huivin hetkeksi kuonoltaan ja virnisti yliampuvan flirttailevasti. "Paossa myrskyltä sinäkin, oletan?" hän uteli astellessaan lähemmäs kerrassaan lumoavaa johtajan vaimoa.

Nadezda kääntyi kannoiltaaan kuullessaan turhankin tutun äänen takaansa. Ilme muuttui yllättyneestä ennemminkin tylsistyneeksi hänen vastatessaan susimiehen kysymykseen. "Hei.. Kyllä ja mieheni tulee ihan pian perässä." Mitään sen kummempaa ilmoittamatta hän sitten jatkoi valokuvan tutkimista, siinä monet asiat kiinnittivät hänen huomionsa. Ihan sama mitä Scelt sanoisi, tämä kuva lähtisi mukaan tiipille - kunhan tuosta myräkästä päästiin eroon. Mahtoikohan hän olla joku erikoisempi tapaus, sillä ei pitänyt ihmisiä uhkana saatika ruokana? Tuota Sceltfun ei tosin tiennyt, ja parempi niin, muuten tulisi satikutia jälleen kerran. Edelliset haavat ja rikkoutuneet kylkiluut tuntuivat yhä, siksi äkkinäiset liikkeet tuntuivat kamalilta. Äskenkin kääntyessään Nade oli irvistänyt pienesti tuskan tuntiessaan.

"Missä muut ovat? Luulisi Jakin ainakin saapuvan." narttu yritti pitää vaivalloisesti ja vastahakoisesti keskustelua yllä, vaikka nyt sitten tylsiä kysymällä.

Susinuorukaisen korvat käväisivät harmistuneessa luimussa Naden kertoessa miehensä tulevan pian paikalle myös, ainakin Chaosin mielestä kolmanneksi pyöräksi. Hän olisi mielellään viettänyt muutaman tunnin kahden kesken niin kovin ihannoimansa naisen seurassa näinkin otollisissa olosuhteissa, mutta ilmeisesti kohtalolla oli jotain asiaa vastaan.
"Sceltfun? Hienoa, toivottavasti hän on kunnossa. Myrsky oli jo aika pahana.." Chaos mutisi hiljaa ja veti huivin takaisin kasvojensa peitoksi piilottaakseen pettyneen ilmeensä. Kuinka katkera hän olikaan klaanin johtajalle, jolla oli yksinoikeus kauniiseen Nadezdaan. Sitä ei voinut sanoin kuvata. Toki johtokaartin jäsenilläkin oli tiettyjä oikeuksia, mutta nämä saivat vain katsoa, eivät koskea. Se oli piinaavaa.
Äkisti Naden sanat herättivät Chaosin mietteistään. Hän kääntyi katsomaan naisen puoleen hivenen tympääntyneenä, sillä huomasi kyllä milloin keskustelu kävi väkinäiseksi.
"En tiedä muista, mutta Jak lienee tulossa", tiikerinraitainen nuorukainen vastasi mitäänsanomattomasti. Vasta siinä vaiheessa tämä huomasi Nadezdan kädessä olevan kuvan. Chaos kohotti kulmiaan ja nyökkäsi sitä kohden päällään. "Mikä tuo on?"

Nadezda nyökkäsi saamalleen vastaukselleen ennen kuin ojensi kuvan urokselle pienen selostuksen yhteydessä. "Joku vanha kuva, ilmeisesti huoneen entisen omistajan perhepotretti.. " ihan sydäntä särki ajatella pientä vauvaa, joka tunti kaksi sitten suunnilleen oli hylätty autiomaahan yksinään nälkää näkemään. Naisen olisi niin tehnyt mieli itkeä, muttei antanut itsensä murtua Chaosin kaltaisen edessä. "Miten eksyit tänne huoneeseen? Luulisi sinun menneen hieman suojempaan jonkun naisystäväsi kanssa." Nadezda purki huonoa oloaan sitten piikittelynä, kerran mihinkään muuhun ei oikein ollut varaa. Kunhan tyyppi ei sitten jälkeenpäin juoruaisi johtajalle, joka ei pitänyt vastaavasta käytöksestä. Vaan mitäpä tuosta, keho oli muutenkin murskana, joten pari mustelmaa lisää ei kyllä tuntunut missään. Nuoren susinaisen oli pakko käydä kivun vuoksi istumaan toimistopöydän takana olevalle tuolille. Pölystä piittaamatta viirullinen susi istuutui, vaikkakin hankalasti, ja jatkoi paikan tutkailua katseellaan. Pölyä, pölyä, rojua ja taas hieman pölyä.

"Kukas se nainen muuten oli, jonka kanssa olit eilettäin? Satuin näkemään teidät ollessani Shankillin kanssa ulkona.." syytä Nadella ei ollut utelulleen, hän vain halusi kiusata toista, jonka tiesi olevan pihkassa häneen. Hyvä uhri, ja varmasti myös kaartin ainoa sellainen.

Chaos otti kuvan kiinnostuneena vastaan, mutta tuhahti saman tien havaitessaan kuvan olennot ihmisiksi. Hän viskasi otoksen kehyksineen lattialle, sillä mitäpä sitä turhia rojuja vaalimaan. Nade tosin oli vaikuttanut kumman kiinnostuneelta ihmispotretista.
Susinuorukainen yskäisi vielä tomunrippeitä keuhkoistaan ja rupesi sitten asettelemaan lanteilla roikkuvaa vyötä hieman paremmin. Nahkahansikkaat narahtivat vaimeasti toisen käden käväistessä veitsen kahvalla, ikään kuin varmistaakseen että se oli siinä missä pitikin. Eräänlainen rutiininomainen tapa.
"Nainen? Ai, hän.. äsh, yksi tuttu vain, tai siis.. serkkuni", Chaos selitteli hivenen vaivaantuneena toisen uteluihin. "Olemme vain ystäviä, jos sitä meinaat.. Mutta hei, Shankillista puheenollen, missä hän on?"
Kysymys oli turha: ihan kuin Chaos ei tietäisi. Hän tiesi kaiken Sceltfunin suhtautumisesta lapseen ja tiesi tasan tarkkaan lapsen kohtalon, jonka noussut myrsky sinetöisi. Periaatteessa tiikerinraitainen sääli toista viirullista hieman, mutta toisaalta kovettunut luonne yritti pysyä välinpitämättömänä.

Nadezda mulkaisi toista terävästi kun tuo pudotti valokuvakehyksen kylmästi lattialle, olisi palauttanut kuvan eikä viskonut sitä ympäriinsä. Tuhahtaen hän käänsi katseensa valokuvasta sen paiskanneeseen susimieheen, Chaosiin, pieni halveksuva virne huulillaan "Olet huono valehtelija, tiesitkös sitä?". Ykskaks mies ottikin puheeksi kadotetun tyttölapsen, mikä sai suden mielialan laskemaan miinuksen puolelle. "Shankill.. On jossain. En tiedä, kysy siltä rakkaalta johtajaltasi" Nade sähähti pienesti hampaidensa välistä.

Raidakas ihmissusi oli aikeissa haukotella, mutta sattui muistamaan kuonokoppansa olemassaolon kun suu ei tahtonut aueta kovinkaan ammolleen. Siitä ei ollut kauan kun tämä oli laitettu, siksi Nade ei ollut tottunut siihen vielä täysin. Ketjut molemmin puolin kilahtelivat tuulen löytäessä tiensä peitetyn ikkunan raosta.

"Ei tarvitse tiuskia", Chaos topuutteli selkeästikin ärtyisää susinaista, uhkaillen heti perään tyypillisimmällä seikalla: "Et kai tahdo, että Sceltfun saa kuulla tästä?"
Ei Chaos toki oikeasti olisi menossa johtajalleen kielimään - kunhan toivoi saavansa hieman hillittyä Naden kiukkua, joka alkoi vähitellen saada omankin mielen äreäksi.


Sceltfun veti raskaan oven kiinni perässään. Se kolahti äänekkäästi ja ääni jäi kaikumaan kiviseiniin hetkeksi. Susimies yskäisi, sylkäisten sitten kasan tomua suustaan. Perkeleenmoinen myrsky, hyvä kun hän oli päässyt perille..
Katse pyyhkäisi huoneen yli, vain havaitakseen, ettei ketään ollut paikalla. Outoa, Nadezdan oli ainakin pitänyt tulla.

Nadezda vaikeni välittömästi uhkauksen kuullessaan, alentaen kulmiaan hieman pahoittelevaan sävyyn, "Anteeksi..", suoraa katsekontaktia hän ei kuitenkaa luonut urokseen, sillä ei oikein viitsinyt pienen ärhentelynsä jälkeen. Huivillinen puhui asiaa, parempi olisi siis käyttäytyä kuin joutua Sceltfunin raiskaamaksi - taas. Ovi kolahti pahaa ennustavasti eteisen suunnalta. Sen täytyi olla joko johtaja itse tai joku kaartilaisista, Nade ei tiennyt toivoiko tulijan olevan irstas kaartilainen vaiko ärsyttävä aviomies..

"Menen katsomaan kuka sieltä tuli.." Nade yritti paeta kiusallista keskustelua Chaosin kanssa ja pinkaisikin kivuistaan huolimatta ovesta ulos, päätyen jälleen käytävälle. "Sceltfun?" narttu huhuili ja siristi silmiään nähdäkseen edes eteensä täällä valottomalla väylällä.

Scelt lähti kävelemään kohti käytävää, sillä oli kuulevinaan sieltä jotain ääntä. Hän ei ehtinyt kovinkaan pitkälle ennen kuin törmäsi hämärässä vaimoonsa, joka oli tulossa vastaan. "Mitä per.. Nade?"

Chaoskin oli lähtenyt silkasta mielenkiinnosta katsomaan, kuka oli saapunut ja johtajan nähdessään hän nyökkäsi päätään kunnioituksen eleeksi tervehiessään. "Scelt."

Nadezda puisti päätään törmättyään mieheensä, jumalauta mies osasi säikytellä. Hän ei pahemmin jaksanut vastata susimiehelle mitään, hymähti pienesti ihan olemattoman oloisen hymyn kera. Ihan sama, vaikka tällaisesta käytöksestä olisikin joskus ollut puhetta, nyt ei vain yksinkertaisesti huvittanut, sitä paitsi sydänkin pompotti vielä säikähtämisestä. Sivusilmällä narttu havaitsi Chaosin seuranneen perässä, mikä teki olosta nyt entistäkin ahdistuneemman. Hän ei halunnut viirulliselle nuorukaiselle pahaa, muttei voinut olla ystävällinenkään jottei tuo luulisi liikoja - mikä oli todella paha juttu, varsinkin jos itse Sceltfun oli paikalla. "... Ovatko kansalaiset turvassa? Ja tulevatko muutkin tänne?" Nade puhui loput sanoistaan hampaidensa lävitse, ikään kuin vaientaakseen ärtymyksensä sitä kautta. Muut kaartilaiset tästä vielä puuttuivat, jo Chaosilla oli hankala pitää näppejään erossa johtajan vaimosta.

Nadezdan kysymys kansalaisten voinnista sai Sceltfunin tuhahtamaan. Mielessä välähtelivät kuvat kaduille lyhistyneistä, puoliksi hiekan alle hautautuneista yksilöistä, joita hän oli nähnyt matkallaan kaartitalolle. Niitä olisikin mukava siivota ilman tyyntyessä, mutta onneksi hän oli johtaja eikä hänen tarvinnut osallistua talkoisiin.
"Sanotaan vaikka näin, että luonto korjasi pois heikoimmat", klaaninjohtaja vastasi lopulta uteliaalle vaimolleen ja laski katseensa hetkeksi lattiaan - ei siksi, että olisi kunnioittanut menehtyneiden muistoa vaan siksi, että ei halunnut nähdä Nadezdan ilmettä, joka olisi mahdollisesti huolestunut tämän miettiessä perhettään. Entistä perhettään.
"En nähnyt muita kaartilaisia, joten en ole varma, voivat olla kotonaan."

Chaos haukotteli huivinsa sisään ja veti viimeinkin lasit silmiensä edestä otsalleen, jolloin näkyvyys parani huomattavasti. Nadenkin kauneus tuntui suorastaan tuplaantuvan, mikä oli tavallaan harmillista Sceltfunin läsnäolon vuoksi, silloin kun naista ei kehdannut edes kähmiä ellei tämän mies itse antaisi lupaa. Muuten voisi tulla ongelmia.

Nade huokaisi raskaasti, hän todellakin mietti perhettään, mutta uskoi rotevan isänsä pitävän huolta äidistä, joka itsekin kyllä oli aika vahva naiseksi. Joten toivottavasti nuo nyt todellakin olivat vielä elossa, ehkäpä Scelt antaisi luvan mennä tapaamaan heitä myrskyn laannuttua. Ennen kuin narttu ehti elettäkään tehdä, iso ovi paiskautui auki. Monta kovan näköistä ihmissutta käveli sisään kukin jonkin moisen aseen kera, ilmeisesti olivat olleet metsästämässä kun myrsky pääsi yllättämään. "Kaartiot.. Hmph." Nade kuiskasi valmiina kiroilemaan näkemälleen, hän kutsui kaartilaisia kaartioiksi ihan vain pilkatakseen - tietenkin kertoi jäsenille vain leikittelevän, jottei vain saisi hampaita kurkkuunsa. Pari miestä heittivät varaanin olaltaan maahan, kähisten jotain ruoasta. Hiekka oli tainnut päätyä kurkkuun, ainakin äänestä päätellen. Nadezda vilkaisi petoeläintä, joka virui maassa kuolleena kuin kivi - iljettävä otus, vaan maukkaan näköistä lihaa kyllä omisti. Mutta kuten järjestys kuuluu; ensin syö johtaja leijonanosan ruhosta, sitten kaartilaiset ja viimeisenä vaimo sai kaluta luut puhtaiksi, vaikka olikin nälkäinen raskauden jäljiltä.

Sekä Sceltfun että Chaos kääntyivät uteliaina aukeavan oven suuntaan kolmen susimiehen astuessa hiekkamyrskystä sisään. Nämä nakkasivat isokokoisen varaanin lattialle. Kuollut eläin mätkähti ikävänkuuloisesti maahan ja tuijotti läsnäolijoita elottomilla silmillään, jotka olivat ainakin Chaosin mielestä aika karmivat. Täytyi myöntää, ettei hän ollut aivan samaa tasoa muiden kaartilaisten kanssa normaalia pehmeämmän luonteensa kanssa, mikä välillä otti päähän. Toisinaan oli ärsyttävää, kun ei osannut olla niin välinpitämätön kuin haluaisi.
Sceltfun ei edes kiittänyt saaliin tuoneita tovereitaan vaan kumartui saman tien liskon ääreen, alkaen repiä siitä isoja palasia - parhaita sellaisia. Muut saisivat tyytyä jämiin.
Syötyään varsin epäsiististi osansa klaaninjohtaja perääntyi puoliksi syödyn liskon luota ja nyökkäsi kaartilaisille merkiksi siitä, että olisi näiden vuoro. Miehet, Chaos mukaanlukien, alkoivat ruokailla välillä toisilleen ärähdellen, jos joku sattui tulemaan liian lähelle. Kesti jonkin aikaa, kunnes nämä olivat viimein valmiita ja lopettivat mässäilynsä. Chaos tosin vitkasteli raadon luona hetken, sillä aikoi tehdä jotain mikä varmasti tekisi vaikutuksen Nadezdaan - hän sujautti piiloon reiluhkon kimpaleen lihaan ja tyrkkäsi sen nurkkaan erään ruukun taakse piiloon, jotta voisi antaa sen myöhemmin naiselle. Nade olisi varmasti kiitollinen, sillä tässä vaiheessa varaanista oli jäljellä luut ja enää mitätön määrä lihaa, joka ei riittäisi tyydyttämään edes pennun nälkää, saatikka sitten vasta synnyttäneen naisen.

Nadezda irvisti salaa katsellessaan miesten mäskäystä - varaanin jämähtänyt veri lensi ja räiskyi toisten päälle, kasvot verisinä viimeisetkin lopettivat ruokailunsa, mikä merkitsi sitten hänen vuoroaan. Mieli olisi niin tehnyt mieli kumartua liskon tasolle ja kaluta luita kuin mielipuoli - vaan naisella oli ylpeytensä siinä missä muillakin, hän ei tasan sotkisi itseään viimeisiin suolenpätkiin sekä vereen, ei vaikka kuinka neitimäiseltä vaikuttikin toisten silmiin. Hänelle ei koskaan oltu opetettu moisia ruokailutapoja, eikä perheessä koskaan tarjottukaan vastaavaa ruokaa - aina vain jotain äidin kasvismöskiä ynnä muita. Hävetti myöntää, mutta Nadezda ei todellakaan piitannut lihasta muulloin kuin pakkotilanteissa, ja nyt ei ollut sellainen. Miehet vilkaisivat kysyvästi raidallisen puoleen, ihmetellen miksei tämä syönyt mitään. Outo akka.

".. Ei ole nälkä" Valetta, mahanpohja tuntui tyhjemmältä kuin Sceltfunin tunnontuskat. Nälkä oli, vaan tuohon järsittyyn järkäleeseen hän ei koskisi edes kynsillään. "menen olohuoneeseen." narttu ilmoitti miehelleen ja lähti siltä seisomalta kävelemään kylkeään pidellen kohti niin kutsuttua olohuonetta. Päästyään perille, rojahti Nade ränsistyneelle sohvalle voihkaisten tuskasta. Perkele, miksei kaartilaiset osanneet ensiapua, kylkeen pisti ja tuntui kuin yksi luista törröttäisi kohta ihon läpi. Vilkaisu. "Arh." Luu todellakin oli koholla nahan alla, sen ihan näki.

Kun Sceltfun siirtyi nyt kauemmas muiden luo keskustelemaan myrskystä ja sen tuhoisista seurauksista, Chaos näki tilaisuutensa tulleen. Hän kumartui huomaamattomasti nappaamaan lihan piilostaan ja lähti kävelemään sitä hieman peitellen kohti olohuonetta, minne Nade oli juuri hetki sitten kadonnut. Astuessaan huoneeseen susinuorukainen löysi naisen sohvalta makaamasta, ilmeisen tuskaisen näköisenä.
"Oletko kunnossa..?" tiikerinraitainen uteli kulmiaan kohauttaen kuullessaan toisen äännähtävän kivusta. Tämä hipsi Naden vierelle ja vetäisi sitten lihapalan selkänsä takaa, tarjoten sitä tämän puoleen. "Tiedän, että olet nälkäinen. Söisit nyt."
Ilmeisesti muut olivat ihmetelleet yhden toverin katoamista, sillä miesjoukko asteli pian jonossa olohuoneeseen, Sceltfun luonnollisesti kärjessä. Arpikasvoinen susimies naurahti halveksuvasti nähdessään yhden alaisistaan ruokkivan vaimoaan.
"Chaos, mitä ihmettä sinä kuvittelet tekeväsi?" klaaninjohtaja kysyi, ja vasta nyt puhuteltu äkkäsi kaartilaisten saapumisen ja pomppasi vakavoituneena jaloilleen.
"Minä vain.. ajattelin, että hänen olisi nälkä.."
"Se ei ole sinun ongelmasi. Vai?"
"Ei.."
"Taidat olla tykästynyt vaimooni, hmm?"
Chaos painoi hetkeksi katseensa lattiaan, mutta kohotti päänsä pian. Hän päätti valehdella välttääkseen pahempaan pulaan joutumisen ja veti lentäjänlasit silmiensä peitoksi.
"Älä käsitä väärin, tahdon vain että hän jaksaa viihdyttää meitä - yö voi venähtää pitkäksi."
Ilmeisesti Sceltfun hyväksyi selityksen, sillä hän nyökkäsi virnistäen. "Hyvin ajateltu. Minä jo luulin, että olisit pehmennyt tai jotain - mutta pitäisihän minun sinut tuntea." Kolme muuta kaartilaista nyökyttelivät tyytyväisinä taustalla johtajansa sanoille, mielissään siitä, että tiesivät saavansa edes jotain viihdykettä illan mittaan. Chaoskin oli muuten ilahtunut, mutta häntä ärsytti jakaa haluamansa nainen näin monen suden kanssa.

"Ei kiitos en syö lih--" Nadezda nielaisi sanansa kuullessaan miehensä äänen takaansa - tuo ei missään nimessä saisi kuulla hänen pientä salaisuuttaan, mikä oli jo omasta mielestä halveksuttava. Sceltfunin sekä Chaosin sanat ärsyttivät jossain määrin tuskissaan kiemurtelevaa naista, että tämän oli pakko tunkea keskustelun väliin omilla, syyttävillä sanoillaan. "Tiedoksi vain kaikille herroille: tänään ei heru minkäänlaista palvelua. Johtajanne meni murskaamaan kylkiluuni, joten tuskin pystyn seisomaan. Pitäkää keskenänne hauskaa, ehkä viihdyttekin homo-orgiossa." Nadezda ei pitänyt miestään johtajanaan, vaan pelkkänä raiskaajana, ja jostain kumman syystä hänen oli koko ajan pakko herjata muita, vaikka oli hyvin tietoinen sen olevan vastoin säädöksiä. Ehkä hän viimein oli itsenäistymässä - tai sitten teinys ei ollut vielä jättänyt nuorukaisen mieltä, olihan hän oikeastaan teini vielä.

"Kiitos vain, Chaos, mutten suostu syömään tuota." Nadezda kieltäytyi kohteliaasti, pienesti hymyillen lasittuvien silmiensä takaa. Muut urokset taustalla kallistivat päitään vesi kieleltä tippasten, ilmeisesti jokaiselle noista olisi maistunut mehukas palanen lihaa. Nade naurahti ivallisesti. Mokomatkin raakalaiset.

Miehet näyttivät harmistuneilta kuullessaan Naden ilmoituksen. Varsinkin Sceltfun, jonka harmi tosin muuttui varsin pian raivoksi. Vaimo ei saisi kieltäytyä nytkään, varsinkaan kun kaartilaiset olivat läsnä. Se saattaisi heikentää johtajan arvovaltaa.
"Sinä viihdytät meitä, tai sitten itket ja viihdytät - minulle ihan sama kummalla tavalla se menee, päätös on sinun. Pari hassua luunmurtumaa ei voi estää sinua täyttämästä velvollisuuksiasi, ainakaan jos minä niin sanon. Onko selvä?" Scelt ärisi hampaidensa välistä harpatessaan sohvan viereen. Hän tarttui Nadea jälleen kerran kurkusta välittämättä lainkaan siitä, mitä muut ajattelisivat.
"Kuulitko mitä sanoin, huora?"
Muut miehet vain virnuilivat tilanteelle, kaikki paitsi Chaos, joka tavallaan sääli ihastuksensa kohdetta. Kunpa vain Nade vain tietäisi, että hän ei ikinä kohtelisi tätä noin julmasti. Huivilla ja laseilla kasvonsa peittänyt kääntyi vaivautuneena vilkuilemaan muualle Sceltfunin kurittaessa puolisoaan. Vaikka Chaos itsekin saattoi toisinaan äityä röyhkeäksi tai peräti väkivaltaiseksi, tilannetta tuntui pahalta katsoa. Tavallaan taas tuntui, että hänen pitäisi olla se, jonka vaimo Nadezda olisi, että hänen täytyisi saada kurittaa tätä mielensä mukaan ja pitää orjanaan..
Ei, tiikerinraitainen ravisti päätään huomatessaan ajatustensa ottaman suunnan, hänestä ei tulisi niin kuin Sceltfunista. Hän osoittaisi vielä Nadelle olevansa kelvollinen tälle, ihan varmasti osoittaisi. Kunhan saisi tilaisuuden.
Susinuorukaista harmitti, ettei nainen ollut ottanut vastaan hänen lahjaansa eikä lihapalalla ollut näin ollen mitään virkaa. Chaosilla itsellään ei yhtäkkiä ollutkaan enää nälkä, joten hän viskasi verisen kimpaleen kolmen muun suuntaan, jolloin nämä alkoivat tapella siitä kuin pahaiset rakkikoirat. Sillä hetkellä Chaosin tunne siitä, ettei hän kuulunut tänne vahvistui vain entisestään.

Nadezda vingahti joutuessaan jälleen kuristusotteen alaiseksi, tällä kertaa hän tosin yritti saada nyrkkiä auki omilla pikku kätösillään, tietenkään se ei onnistunut, mutta yrittänyttä ei laiteta - niinhän? Sceltfun tivasi sitä tavallista ja viimein narttu keräsi uhkarohkeutta itseensä, tehden sen, mitä muut eivät ikimaailmassa olisi tehneet. Hän potkaisi täysillä miehensä haaroväliin, virnistäen hetkellisesti oikein voitonriemuisesti. "Toivon, ettet ikinä voi hankkia pentuja kenenkään kanssa - edes seuraajani." Hetkinen, miksi hän meni sanomaan "seuraaja" sanan? Olisiko tuo ollut itselle asetettu selvennys, minkä pieni ääni päässä kertoi? Yhtäkkiä Nade ymmärsi mitä oli mennyt tekemään, pelko silmissään hän rimpuili itsensä vapaaksi ja juoksi kivustaan huolimatta kohti käytävää. Valitettavasti kaksi sutta tarttuivat hänen käsistään kiinni ja pitivät paikoillaan, kun kolmas taas mussutti hymyssä suin lihaklönttiään, jonka oli saanut kähmittyä itselleen.

"Olen pahoillani... en tiedä mikä minuun meni. Anteeksi, Sceltfun." viimeisin toivo oli sitten anella polviltaan, kun kaksi miestä roikotti narttua käsistä. Alas alistunut nuorukainen katsoi miehensä suuntaan kulmiensa alta, värähtäen aina kun tunsi askeleen tulevan lähemmäksi. Pikainen vilkaisu Chaosiin, joka ei edes katsonut tähän suuntaan - mokomakin pelkuri! "Sceltfun .. Pyydän, ei minusta ole mitään hyötyä tänään - kiljuisin vain kivusta jo pelkästään pienen kosketuksen yhteydessä, tuskin jaksaisitte kuunnella sitä. Ja entäpä jos rupeakin oksentelemaan? Ei sekään olisi mikään kaunis näky.." viimeisillä sanoillaan Nade yritti vihjata, tai paremminkin johdatella aviopuolisonsa ajatuksia muualle, mahdolliseen raskauteen.

Sceltfun älähti tuskasta ja yllättyneisyydestä tuntiessaan kivuliaan potkun haaroissaan.
"Juma..lauta.. nyt sinä sen teit!" mies huusi raivoissaan ja irroitti otteensa lyödäkseen Nadezdaa suoraan kasvoihin, mutta nainen olikin liian nopea ja ehti pyristellä itsensä pakoon.
"Ottakaa hänet kiinni!"
Kaartilaiset noudattivat käskyä ja nappasivat Naden otteeseensa, jolloin tämä ilmeisesti luovutti, ainakin aneluista ja pahoitteluista päätellen. Sceltfun alkoi olla jo niin täynnä vaimonsa kapinointia, ettei enää tiennyt, kauanko jaksaisi pitää tuota lähellään. Edelliset olivat sentään noudattaneet kyselemättä hänen käskyjään, mutta Nade oli poikkeava, liian vahvaluonteinen ollakseen hänen vaimonsa. Ja ilmeisesti myös liian ovela, sillä nainen onnistui kuin onnistuikin kääntämään aviomiehensä ajatukset lapseen, jonka he mahdollisesti saisivat. Sceltfun tajusi, ettei voisi tehdä Nadelle mitään niin kauan kuin tuo kantaisi hänen lastaan.
"Hrmh.. katso, ettei tuo toistu.." susimies ärisi vaimeasti, viitaten miehiensä puoleen. "Päästäkää hänet."
Mieskaksikko teki työtä käskettyä ja pudotti Nadezdan kylmästi lattialle sen kummemmin tämän kivuista välittämättä. Menetetty huvi ärsytti ja latisti mielialaa, mistä johtuen kaartilaiset eivät juuri nyt jaksaneet olla oikein helläkätisiä.

Narttu puisti päätään pahoittelevasti, toistaen sen minkä miehensä oli juuri sanonut, "Tämä.. ei toistu. Lupaan sen." Ehkä hän tarkoitti sitä, ehkä ei, mutta varmaa oli että vastaedes oli parempi pysyä edes hieman hissukseen, tulevan lapsen henki oli vaarassa jo kohdussa ollessa. Jos joku erehtyisikin lyömään suoraan mahaan, lapsi kuolisi hetkessä. Pienokaisen henki oli nyt etusijalla, ei hänen itsensä. Nade mulkaisi kahden kaartilaisen puoleen, sillä nuo eivät varsinkaan osanneet käyttäytyä. Hän pyrki seisomaan ottaen tukea polvistaan, oli jotenkin vaivalloista nousta ylös, mutta viimein sekin sitten onnistui. Ehkä hän oli kuin kuka tahansa narttu, katuvainen, jostain syystä katumusta oli aina osoitettava hellyydellä tai vastaavalla - piti mies siitä tai ei. Nadezda pyrki aviomiehensä luo, halasi tuota hellästi takaapäin ja inahti vaimeasti korviaan luimistaen. Tuon pystyi tulkitsemaan alistumisena sekä anteeksipyyntönä - jälkimmäistä se kyllä enemmänkin tarkoitti. Minkäs nainen luonnolleen mahtaa.

Kaikesta huolimatta Nade halusi pitää Sceltfunin paremmalla tuulella, jottei tuo varmasti tekisi mitään, siksi hänen oli hieman piristettävä tuota. "Olen päättänyt saada poikalapsen.."

Sceltfunin korvat kohosivat uteliaisuudesta pystyyn Naden tullessa äkisti halaamaan, merkkinä siitä että oli pahoillaan ja alistuisi vastedes hänen ja vain hänen tahtoonsa. Se hykerrytti susiruhtinasta, olihan tämä saanut valtansa takaisin. Mutta ehkä se vaatisi vielä jotain..
Chaos tunsi kateuden pistoksen sydämessään nähdessään Nadezdan eleet miestään kohtaan, vielä kaiken sen jälkeen mitä tämä oli tehnyt. Hän ei kuitenkaan voinut sanoa mitään, sillä olisi vain saanut turpiinsa. Tuntui vaikealta olla hiljaa, kun ihastuksen kohde mielisteli niinkin inhottavaa äijää kuin Sceltfun. Tokihan Chaos johtajastaan piti, kunhan oli kateellinen, ei hän muuten olisi noin ajatellut.
"Hyvä, että tulit järkiisi", Sceltfun sanoi hetken kuluttua pahaenteisen ovelana, "mutta ehkä tarvitset vielä pienen muistutuksen, edellinen kun ei näyttänyt tehoavan.."
Tilanneyhteys ja Naden äkillinen kosketus iholla olivat saaneet Sceltfunin jälleen sen verran kiihottuneeksi, että raiskaus olisi mahdollista. Ja mikä olisikaan sen nöyryyttävämpää Nadelle kuin joutua alistetuksi koko johtokaartin edessä?
"Tämän jälkeen et enää koskaan tee tuollaista virhettä.."
Siinä samassa klaaninjohtaja tarttui vaimoonsa ja kiepautti tämän eteensä kontilleen. Tämä työntyi sen kummemmin odottelematta tämän sisään ja urahti tyytyväisenä jo pelkästään siitä, että tiesi sen sattuvan. Kaartilaiset katsoivat yllättyneinä tilannetta, mutta reilusti kaikkein järkyttynein oli ehdottomasti Chaos - hän ei voinut kuin tuijottaa kauhuissaan, kun Nade raiskattiin. Kateus sydämessä kasvoi entisestään, tuntui pahalta nähdä jotain tuollaista.

Susinainen ei ehtinyt reagoida muuhun kuin sisään työntyneeseen elimeen - jälleen kerran. Nadezda ulvahti kimeästi sekä kyljissä säteilevästä kivusta sekä kivuliaasta seksin aloituksesta, miksi rangaistuksena aina oli raiskaus, juuri se mitä hän inhosi kaikkein eniten. Kehoa tukevat kädet pettivät urossuden painon alta ja näin ollen narttu mätkähti maahan, jälleen inahtaen. Hän ei pitänyt tästä yhtään, ja mitä enemmän raiskauksen halusi kieltää, sitä pahemmalta se tuntui. Huultaan purren kuonokoppainen ihmisusi värähteli kaikesta mahdollisesta; kivusta, inhosta, pelosta, ja ennen kaikkea häpeästä. Neljä silmäparia seurasi tilannetta mielenkiinnolla, ja vaikka kyseessä olikin mitä selvemmin raiskaus, pystyi parin susimiehen silmiltä lukemaan näiden hieman kiihottuvan tilanteen seuraamisesta. Uskomattomin kyllä oli itse raiskaaja, Sceltfun, joka pystyi yhtäkkiä vain työntymään sisään aivan liian ison peniksensä kanssa ilman mitään lämmittelyjä. Siksi se sattuikin, Nade itse ei ollut kostunut lainkaan ja synnyttäminen sai aikaan repeymiä, mitkä sattuivat nyt oikein pahasti. Lopulta kipu kävi ihan ylivoimaiseksi, eikä nainen voinut muuta kuin itkeä ja kiljua, anellakin siinä lomassa. Tämä oli varmasti hirveintä seksiä ikinä, mitä hän oli kokenut. Vetiset vihersilmät vilkuilivat häpeissään kaartin suuntaan - herran jumala - hän ei edes halunnut tietää mitä tuo eräs susi tuolla teki kädellään .. Inhosta jälleen kerran värähtäen Nade käänsi katseensa eteensä, kunnes sulki silmänsä kuvitellakseen mielessään jonkin muun tilanteen kuin tämän. Hänen oli kestettävä, tulevaisuutensa tähden.

Scelt nautiskeli täysin rinnoin vaimonsa tuskankiljaisuista ja anelusta työnnellessään paisunutta elintään tämän sisään. Naden repeytymät ja haavat vuotivat verta, mikä oli periaatteessa naisen kannalta hyvä asia, sillä se toimi edes jonkinlaisena liukasteena ja vähensi kipua sinänsä.
Sceltfunkin näki sivusilmällä, kuinka sivulla seisovat sudet kiihottuivat tilanteen seuraamisesta. Ja siinä samalla hän saikin idean, joka vain lisäisi nöyryytystä: raiskausta pahempi oli vain ryhmäraiskaus.
"Liittykää vain seuraan, pojat, älkää ujostelko!" Klaaninjohtaja naurahti käheästi, lopettamatta hetkeksikään sitä mitä oli juuri tekemässä. Alaisia ei tarvinnut kahdesti kutsua vaan kolme näistä säntäsi saman tien Nadezdan kimppuun. Jälleen kerran kaikki paitsi Chaos, jonka poissaoloa johtaja ei onneksi vielä huomannut.
Yksi susimiehistä siirtyi Naden etupuolelle ja tunki väkisin oman elimensä vastahakoisen naisen suuhun samalla kun kaksi muuta kiertelivät miettien, mitä he voisivat tehdä. Sitä harkitessaan he kuitenkin sivelivät ja hieroivat naureskellen Nadezdan kehoa irstaat virneet kasvoillaan.
Chaosia ei huvittanut liittyä joukkoon, kuten normaalisti vaan hän yritti pälyillä muualle kauhean teon toteutuessa aivan edessään. Sceltfun kuitenkin huomasi tämän pian ja urahti kysyvästi.
"Mikä hätänä, Chaos - eikö vaimoni kelpaa?"
"Kyllä, mutta.."
"Mitä?"
"Ei siellä.. ole tilaa?" Chaos peitti valehtelijanilmeensä huivin taakse, mutta ei totuutta kiertämälläkään päässyt luistamaan tukalasta tilanteesta, sillä Scelt vähät välitti.
"Menkää sitten jonoon tai jotain, kyllä hänestä riittää kaikille! C'mon, minä tarjoan!" johtaja suostutteli eikä Chaos voinut enää kieltäytyä. Hän liikehti hetken epävarmasti paikoillaan, mutta siirtyi sitten Nadelta suuseksiä kerjänneen tyypin taakse odottamaan, väristen samalla sekä kauhusta että inhosta. Tunteet risteilivät ristiriitaisina mielessä eikä ajatuksista oikein saanut kiinni, tilanne ei tuntunut todelliselta.

Kivusta vinkuva nainen sulki silmänsä saadessaan yhtäkkiä hieman normaalia suuremman peniksen suuhunsa miespuolisen suden aloittaessa oraalisen seksin. Pahinta oli, että tuo vaati nyt elimensä stimulointia, mihin Naden oli hankala suostua. Lainkaan häpeämättä mies tarttui hänen pitkistä hiuksistaan, riuhtoi ja murisi kurkkunsa kautta uhkaavana. Siinä tilanteessa raidakas ihmissusinainen ei voinut muuta kuin ojentaa kätensä hieroakseen elimen vartta. Vaikka kuinka paljon olisi tehnyt mieli purra tuo iljettävä elin poikki, hän ei voinut muuta kuin tuntea sen, kuinka kaksi miestä työntyi molemmista päistä sisään. Oraaliseksiä vaatinut vaikutti pitävän stimuloinnista erittäin paljon urahteluista päätellen, tuo nyt vielä meni, mutta miksi tämän piti muuttaa suuntaa sybäkurkkufellaatioksi? Peniksen pää koski jokaisen työnnön aikana kurkkuun itseensä. Oksennusreaktiot eivät olleet kaukana, vaan jollain keinolla Nadezda onnistui pitämään kaiken sisällään.

Sivusilmällään hän katsahti jonon perälle asettuvaa Chaosia, jonka olemus oli jotenkin arpova - eikö tuo oikeasti halunnut liittyä seuraan ja olla kuten muut? Ehkä hän oli aliarvioinut miehen järjenjuoksun pahemman kerran.

Vaginasta vuotava veri tuntui valuvan nyt sisäreittä pitkin maahan, liaten lattian oikein kunnolla. Yksi rintoja hyväilevistä miehistä keksi jotain uutta: tämä kierrähti selälleen ja löysi pian tiensä naisen alle, missä sitten aloitti paljon tehokkaamman hyväilyn. Ihme jos tuo ei vielä alottaisi cunnilingusta.