What's wrong with you, bitch?

Susinainen aukaisi tiipin verho-oven voimalla, tömistellen tiensä kohti taljakehtoa, jonne sitten asetti sylissä kannatetuksi tulleen lapsensa. Itse hän huokaisi helpotuksesta päästessään pois tuolta massasta toisten tuijotusten edestä. Ajatukset katkesivat itkua aloittavan Shankillin ääneen. Jahas, ruoka-aika, taas. "Tule mamin syliin, Shan." Nade kaipasikin juuri nyt halia ja joutui tyytymään lapsensa syleilemiseen. Hän laskeutui taljapedille kehdon vierelle, meni kyljelleen makaamaan ja antoi tytön imeä jälleen lämmintä maitoa ulos nännien kautta. Jestas, miten näin pieneen mahtuukin niin paljon maitoa? Narttu ihmetteli hymyillessään jo hieman rauhoittuneenpana. Tämä nojasi kyynerpäänsä varassa samalla kun toinen käsi pyrki pysymään mahdollisimman lähellä pienokaista. Vaalea pörröhäntä heilui vielä lievästä hermostuneisuudesta ympyräistä liikettä, pupillit sentään olivat palautuneet. Sydän nyt tykytti vielä jälkikiivaudessa, häntä nimittäin hävetti käytöksensä, vaikka tiesi sen tavallaan olevan ihan tarpeen. Vaan mitä muut nyt hänestä ajattelisivat? Hänhän oli kaikille pelkkä lutka, varmaan jopa omille vanhemmilleen. Luulivat kai hänen unohtaneen heidät päästyään "parempaan perheeseen". Niin ei tasan ollut, tämä perhe oli kuin henkinen kuolema. Kukaan täällä ei välittänyt tunteista saatika hyvinvoinnista, mieskin hakkasi kavereineen tai ilman minkä vain kerkesi.

Sceltfun repäisi voimalla oviverhon pois tieltään ja astui uhkaavan näköisenä sisään tiipiihin. Hän oli raivoissaan äskeisestä välikohtauksesta kaupungin keskustassa. Kaartitalon nimi ja ympäristö olivat tähän saakka edustaneet tyyntä virallisuutta ja luottamusta siitä, että päätösten julkilausumisen lisäksi mitään yllätyksiä ei ollut tiedossa - mutta Nadezda oli mennyt pilaamaan sen ajattelemattomalla käytöksellään hyökättyään parin muun klaanilaisen kimppuun. Mitä sen naisen päässä oikein liikkui, eikö tämä ymmärtänyt miehensä arvovaltaa?
Sceltfun murahti kääntyessään saman tien vaimonsa suuntaan ja naulitsi vihaisen katseensa tähän. Hän aloitti verbaalisen läksytyksen heti, mutta se ei todellakaan jäisi siihen. Ei tänään, ei nyt.
"Tajuatko sinä, mitä menit juuri tekemään? Jumalauta, sain hävetä silmät päästäni koko kaupungin edessä sinun takiasi!" Susiruhtinas karjui välittämättä lainkaan siitä, että toinen oli juuri saanut lapsen rauhoittumaan sylissään. "Tästä sinä saat maksaa, sinä.. lutka!"
Sceltfun ei meinannut löytää edes tarpeeksi voimakkaita sanoja Nadezdaa haukkuessaan, sillä oli niin raivoissaan että aivotkin tuntuivat kiehuvan veren ohessa. Andrenaliini kuohui jo valmiiksi suonissa, sillä tunteet olivat ehtineet pakkautua räjähdyspisteeseen asti kotimatkan aikana. Nyt Scelt oli valmis vain lyömään, hakkaamaan ja potkimaan vaimonsa tohjoksi. Ei auttaisi, vaikka tämä kuinka kiljuisi, tällä kertaa hän ei tuntisi armoa.
"Onko sinulla mitään sanottavaa puolustukseksesi? Ei sillä, että välittäisin paskan vertaa, mutta kiinnostaa vaan tietää mikä helvetti sinut sai sekoamaan tuolla tavalla?"

Nade hätkähti pienesti kuullessaan johtajan saapuneen tiipiin, muttei suostunut kohottamaan katsettaan tuohon, vaan pyrki pitämään sydämensä lyönnit rauhallisessa tahdissa, jottei saisi lastaan jälleen levottomaksi. Oli hankala antaa puheen mennä korvasta sisään ja ulos, kun teksti oli mitä loukkaavinta. Hänhän oli puolustanut pienokaistaan, joka ei saisi joutua samanlaisten paineiden alle kuin hän itse oli tässä jonkin aikaa joutunut. Shankillistä pitää kasvaa kunniallinen ja mukava persoona, ei mitään isänsä kaltaista hirviötä tai hänenlaistaan huoraa. Kyllä, Nadezda hyväksyi jo itsensä huoraksi, sillä kaikkihan häntä käyttivät hyväkseen, joko sitten luvallisesti tai ilman.

Sana lutka kaikui pääkopassa, jonka sisällä vallitsi synkkyys ja vielä hivenen raivoakin. Susinainen ei kuitenkaan halunnut tulla raiskatuksi toistamiseen saman päivän sisällä, sillä kivut olivat vieläkin niin suuret.

"Olen.. pahoillani. En vain enään jaksanut.. Anteeksi." Nade ei vieläkään nostanut katsettaan lapsesta, hän ei uskaltanut, sillä miehen olemus ja ympärillä oleva energia oli aistittavana, vihaa, raivoa, halveksuntaa..

Kuullessaan Naden selityksen Sceltfun purskahti nauruun - julmaan, halveksuvaan, vähättelevään, käheään rähätykseen. Sitten hän jatkoi huutamista, mutta tällä kertaa kolkon huvittuneena vaimonsa typeryydestä.
"Sinä olet johtajan puoliso, ymmärrätkö! Sinun täytyy oppia pitämään itsesi tyynenä tilanteessa kuin tilanteessa, et voi riehua tuolla tavalla kuin pahainen penikka!" Scelt saarnasi antaen äänensä vakavoitua jälleen. Viha nousi jälleen päälimmäiseksi tuntemukseksi ja susimies ei enää osannut hallita sitä vaan harppasi lähemmäs Nadezdaa, läimäisten tätä lujaa kasvoihin jo toisen kerran tänään.
"Tämän hakkaamisen jälkeen et enää unohda velvollisuuksiasi!" Sceltfun uhkasi ja löi toisen kerran, tällä kertaa toiselle puolelle. Juuri nyt hän oli niin raivosta sokeana, ettei olisi ollut ihmekään, jos Nade kävelisi tiipiistä seuraavan kerran ulos totaalisesti ruhjottuna - jos nyt ylipäätään kävelisi. Jos vaimon ei olisi pitänyt huolehtia vastasyntyneestä ja synnyttää hänelle seuraavaa jälkeläistä, poikaa, susiruhtinas olisi varmasti katkonut tämän jalat tai jotain muuta vastaavaa vihanpuuskassaan. Ei olisi ensimmäinen kerta sekään.

Narttu inahti pienesti saadessaan iskuja kasvoihinsa suunnasta ja toisesta, muttei antanut kivun niinkään näkyä. Mieli tuntui kuitenkin kiehuvan tavallista enemmän, enemmän jopa mitä aikaisemmin seremonian aikana. Ehkä se johtui Sceltfunin puheesta, joka sisälsi kaikenlaisia solvauksia, halveksuvaa äänensävyä ..

"Hah. Mistä helvetin velvollisuuksista puhut? En ole kuin yksi objekti lisää elämässäsi, minulla ei ole arvoa tai valtaa, joten turhaan puhuttelet minua johtajan vaimona, sovinnistinen sika!" tällä kertaa Nadezda antoi kyllä kuulua kunnolla, hän jätti lapsensa makaamaan sänkynä toimivan sijan päälle ennen kuin itse ponkaisi pystyyn hampaat irvessä. Matala murina kantautui kurkusta nartun astuessa isäntäänsä vastaan, silmät viiruina ja korvat luimuillen. Ensimmäistä kertaa hän pisti vastaan ihan kunnolla, sillä ei halunnut olla vain kynnysmatto miehelleen, vaan ihan oikea vaimo.

Nadezdan julkeus yllätti Sceltfunin kerta toisensa jälkeen. Se sai miettimään, oliko vaimon päässä vihdoinkin napsahtanut jokin jatkuvan rääkin seurauksena vai johtuiko kaikki vain hormonesta, jotka saivat mielen kuohumaan kuin yli kattilan äärien kiehuvan veden. Sceltfun hämmentyi susinaisen sanoista, sillä kukaan ei ollut koskaan aiemmin ollut niin typerä, että olisi noussut avoimesti häntä vastaan.
"Tahdotko päästä hengestäsi? Tajuatko lainkaan, mitä olet tekemässä?" Sceltfun karjui kurkku suorana ja vihaa täynnä, mutta samalla oudoksuen uutta tilannetta.
"Minä olen johtaja ja teen mitä lystään, onko selvä, lutka? Siinä olet kyllä oikeassa, ettei sinulla ole mitään arvoa - mutta juuri siksi sinulla ei ole mitään helvetin oikeutta arvostella minua ja tekemisiäni! Naisen tehtävä on olla kotona lapsia paapomassa ja tyydyttämässä miehensä tarpeet mukisematta, muuten te olette turhia!"
Susimies kohotti uudestaan kätensä ja läimäisi vaimoaan vielä kerran kasvohin, tyrkäten sitten tämän yläruumista aikeenaan kaataa tämä maahan. Siinä tätä olisi helppo alistaa.

Nadezda ärjyi minkä kerkesi vastalauseeksi kaikelle toisen suden sanomalle, "Tapa vain, meneepä siinä taas yksi lapsi hukkaan - poika nimittäin". Hän kuunteli sitten vuorostaan sutta, joka korotti äänensä lisäksi kättään uhkaavasti, läimäisten jälleen kasvoille. Kipeää sattui, mutta inahdusta enempää tuo ei saisi nartusta irti. Melkein heti perään Sceltfun töytäisi rajusti vaimoaan, joka tietenkin kaatui selälteen maahan kyynerpäillään tukien. Kirosanat lentelivät hiljaisesti hänen suustaan, katse kohottautui johtajaan ja lopulta Nada meni tekemään sen, mikä hyvinkin saattoi olla hänen viimeisin tekonsa. Hän sylkäisi verisen klimpin vahemman jalkojen suureen samalla kun halveksuva katse pyyhkäisi susimiehen katsetta.

"Johtajaksi olet harvinaisen epäonnistunut. Tapat vain kansan pienillä leikeilläsi, nartutkin loppuvat kohta koko maasta vuoksesi: a) vain sinä ja ystäväsi saatte siittää narttuja, b) lapsesta pitää aina tulla poika, c) tapat halveksimasi naiset, eli lähes kaikki. Tänne jäävät ne vanhimmasta päästä olevat naiset, joista sitten ei enään ole mitään hyötyä - minä sitten taidankin olla tähän mennessä nuorin vaimosi."

Viimeinkin hän pääsi puhumaan suunsa puhtaaksi, vaikka oli täysin varma avanneensa suunsa viimeisen kerran elämänsä aikana. Ihan kuin puhuminen ei olisi hankalaa jo näiden "päitsien" takia.

"Minulle kerrottiin aina, kuinka lämmin suhde sinulla oli naiseesi, siksi en kieltäytynyt paikasta johtajan rinnalle. Uskoin muiden tavoin sinun olevan yksinäinen, mutta ilmeisesti olenkin vain pelkkä lelu sinulle."

"Minä pidän kansastani ihan hyvää huolta, kiitos vain!" Sceltfun karjui puolustuksensa lattialla lojuvalle naiselle ja potkaisi tätä voimakkaasti kylkeen. "Pidä sinä vain turpasi kiinni, huora! Sinä et tiedä mistään mitään! Ja kyllä, kaikki suhteeni tätä myöten ovat olleet pelkkiä kulisseja, mutta ainakin saan naisia!"
Jälkimmäisen lauseen sanottuansa Sceltfun ratkesi hulluun mielipuolen nauruun ja nauraa rähätti samalla omaa valtaansa mielessään ihaillen. Hän oli nero, hän oli mahtava, ei, hän oli jumala! Hänellä oli valta ottaa kenet halusi ja päättää kuka eli ja kuka kuoli, hän oli kaikkivoipa tässä somassa pikku imperiumissaan.
Lopulta selkäpiitä karmiva nauru lopultakin loppui ja Sceltfun vakavoitui. Hän irvisti kasvot raivosta vääristyneenä, kurtisti kuonoaan ja paljasti suuret, terävät hampaansa.
"Ja nyt - saatana soikoon - vaikene, nainen! En jaksa kuunnella turhanpäiväistä vinkumistasi!"
Uusi potku iskeytyi Nadezdan kehoon karjaisun myötä vielä aiempaakin voimakkaampana verressä kuohuvan andrenaliinin ansiosta. Se nimittäin kuohui nyt ylitsepursuavana riehuvan susiruhtinaan suonissa, peräti niin voimakkaasti että se tuntui korvaavan itse veren. Se sai Sceltfunin potkaisemaan naistaan vielä kerran ja jatkamaan pahoinpitelyä entistä rajummin ottein. Susimies kumartui Nadezdan tasolle ja tarttui tätä kurkusta valtaisalla kourallaan, puristaen ja yrittäen estää hapenkulun kokonaan. Vielä tehostaakseen vaikutusta Scelt löi toisella kädellään voimakkaasti Nadea kylkeen saadakseen tämän loputkin ilmat pihalle.
"Kiitä onneasi, että kannat lastani - muuten olisit kuollut!" Sceltfun uhkasi vielä ja murisi sanojensa vakuudeksi matalasti samalla kun kiristi otettaan vaimonsa kurkusta. Ei, ei hän toista kuoliaaksi asti aikonut tukehduttaa vaan säikäyttää vain saadakseen tuon vihdoin hiljaiseksi. Hän ei kestänyt kuunnella kritiikkiä, sillä se sai hänet tuntemaan järjetöntä halua tappaa, mitä hän ei tässä tapauksessa voinut tietenkään tehdä, sillä Nadezda oli vastasyntyneen lapsen äiti ja luultavasti uudestaan raskaana.
Shankill rääkyi sängyn päällä hädissään, täysin unohdettuna. Ei alkanut kaksisesti tämänkään lapsosen elämä: äiti makasi tantereessa isän hakattavana ja molemmat huusivat niin, että nuoria, tarkkoja korvia varmasti särki.

Potkut tuntuivat kivulialta ihan sama millä voimakkuudella niitä jakeli, toinen potku aiheutti murtumia kylkiluissa ja rusahduksen myötä myös Nadezda ulvahti tuskasta. Ihan kuin tuo ei olisi vielä riittänyt, Sceltfun tarttui kurkusta kiinni aikeenaan tukahduttaa neitokainen - tai ainakin siltä se tuntui. Happi kävi vähiin nopeasti kun narttu joutui hengittämään kiivaasti kivun aaltoillessa kyljessä. Viimeinen isku olikin sitten se, kun Scelt löi täydellä voimalla rikkoutuneeseen kylkeen samalla kun narttu oli kuristusotteessa. Se saikin sitten viimeisetkin hapenrippeet kaikkoamaan keuhkoista ja Nade valahti ihan rennoksi menetettyään tajuntansa. Hän ei edes ehtinyt ajatella mitään, luuli vain kuolevansa.
Mitenköhän lapsen sitten kävisi, toteuttaisiko Sceltfun uhkauksensa?

Nadezda valahti elottomaksi miehensä otteessa, jolloin tämä löysäsi sitä ja lopulta irrotti. Nainen tipahti maton virkaa toimittavalle taljalle velttona Sceltfunin jalkoihin.
"Minä varoitin", mies murahti halveksuvasti töytäistessään Nadea vielä viimeisen kerran jalallaan. Tämä kääntyi vilkaisemaan rääkyvän lapsen suuntaan. Keltaiset silmät tarkastelivat pienesti liikehtivää tyttöä kylminä, vailla mitään tunnetta. Nadezdaa täytyisi rankaista ja mikä olisikaan kovempi kolaus mielelle kuin lapsen menettäminen? Siinä samalla Sceltfun saisi sekä arvovaltansa takaisin, että toteuttaisi jo aiemmin esittäneen toiveensa, jonka Nade oli kuitenkin jollain tavalla onnistunut estämään. Hän löisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kaiken lisäksi vaimo ei enää koskaan kehtaisi asettua häntä vastaan tuolla tavalla.
Sceltfun katsoi alas puolisoonsa ja virnisti.
"Typerä nainen, nyt teit kyllä virheen. Tiesin, ettet voisi vahtia lasta ikuisesti, mutta että se kävi noin helposti.." Scelt kähisi julmasti naureskellen ja kumartui toisen polvensa varaan Nadezdaa lähemmäs voitonriemu silmissään tuikkien.
"Sinun lapsesi kuolee, kuulitko! Sinun lapsesi kuolee, minä voitin!" Susiruhtinas huusi suorastaan ällöttävän tyytyväisenä itseensä, nousi ja asteli sitten itkevän Shankillin luo. Lapsi vääntelehti ja kohotti kuononsa isäänsä kohti suloisena kuin mikä, mutta sekään ei saanut tätä muuttamaan mieltään, se onnistui vain saamaan sydämen lyömään puolikkaan ylimääräisen lyönnin. Hetken ajan Sceltfun näytti siltä kuin olisi epäröinyt, mutta tarttui sitten lämpimään nyyttiin ja nosti huolimattomasti syliinsä. Hän käveli kohti oviverhoa, mutta pysähtyi vielä Nadezdan kohdalla virnistämään.
"Sano lapsellesi hyvästi, Nadezda", susimies naurahti, potkaisi raitaturkkista vielä viho viimeisen kerran ja suori tiensä ulos, jättäen vaimonsa makaamaan tajuttomana tiipiin lattialle. Tämän lapsen kohtalo olisi sinetöity. Sceltfun antaisi jollekin kaartilaiselle tehtäväksi hylätä sen aavikolle, missä se lopulta kuolisi, joko hiekkamyrskyssä tai varaanin hampaissa. Selviytymismahdollisuuksia ei olisi. Tai niin Sceltfun luuli.

Nadezda heräsi puoli tuntia myöhemmin kipuihinsa käpertyneenä, silmiään auki räpytellen hän yritti tottua häikäisevään huonevaloon, tajuttomana oli ollut niin synkkää, että nyt tuntui kuin aurinkoa tuijottaisi. Varovasti ja tuskallisesti tämä raidakas kampesi itsensä huojuen ylös, kuulostellen tätä huolestuttavaa hiljaisuutta. Silmät eivät nähneet muuta kuin sumeutta, mutta suuntavaisto kuitenkin oli kohdillaan - näin hän suunnisti niin kutsutulle sängylle, istuutui siihen ja oli ottavinaan lapsensa syleilyyn. Ällistykseksi Shankill ei kuitenkaan maannut siinä vierellä, vaan entä jos.. ei, pienokainen susihukka ei ollut kehdossaankaan. Hätääntyneen mieli varoitteli ikävästä aatteesta, narttu osasi aavistaa missä lapsi oli ja siksi katuikin, että oli mennyt niin pitkälle, liian pitkälle. Lapsi oli kateissa, varmasti joko teurastettu, hyljätty tai pahimmassa tapauksessa oman isänsä mahalaukussa sulamassa mahahappojen liemestä.

Hiljaiset, polttavat kyyneleet täyttivät nuoren äidin silmät täysin, valuen pitkinä vanoina poskia pitkin suoraan syliin. Nadezda tarttui tyynynä toimivan, täytettyyn säkkiin ja heitti sen raivolla maahan, siinä ohella ärjähtäen tuskaisena. Heti perään hän heittäytyi sängylle itkemään mahalteen makoillen ja kädet naaman suojana. Tämä oli yksistään hänen syytään, ei kenenkään muun. Edes johtajaa ei voinut syyttää, sillä susimies oli tehnyt sen, mikä kuului lakiin ja sääntöihin.

Kului tunti jos toinenkin. Lopulta Sceltfun puitenkin palasi tiipiille, tyytyväisenä siitä, mitä oli juuri saanut aikaan - hän oli vienyt pennun eräälle kaartilaiselle ja lähettänyt tämän viemään tuon aavikolle. Nyt ei tarvitsisi huolehtia jostain turhasta tyttölapsesta..

Astuessaan sisään majaansa susiruhtinaan silmänsä huomasivat ensimmäisenä sängyllä itkevän Nadezdan.
"Kas, olet herännyt", Scelt totesi kuivasti ja naurahti. Hän käveli lähemmäs surevaa äitiä, kunnes pysähtyi aivan tämän viereen ja kumartui hieman kohti tuon itkuisia kasvoja.
"Noh noh, hukannut jotain?" Mies piruili tahallaan ja purskahti häijyyn nauruun, jääden odottamaan vaimon reaktiota. Ei ollut epäilystäkään, ettei tämä tajuaisi mitä hän oli tehnyt.

Nade puisti päätään kyynelten valuessa, tuo ei kuitenkaan ollut vastaus niin kutsuttuun kysymykseen. Hän veti kuononsa kauemmaksi miehestään ja valahti jälleen velttona sängylle makaamaan. Puhuminen ei huvittanut juuri nyt, rakkaansa menettäneenä ja siitä seuranneesta voimattomuudesta johtuen. Saatanan paskiainen, viitsi vielä vetää virnettä kehiin tällaisen jälkeen.

"Kiitos vai, Sceltfun .. En voi hoitaa kotihommia tai mitään. Saat hankkia uuden nartun itsellesi." ihmissusi tuhahti kulmat kurtussa, katse nauliintuneena jonnekin ihan muualle kuin vieressä oleilevaan hukkaan. Katse viisti tyhjää kehtoa, missä vielä jokin aika sitten oli jokeltanut suloinen pentu vailla huolen häivää. Nyt tuo oli jossain petojen kidassa ties missä, koskaan tiennyt vaikka Scelt yrittäisi syöttää tuon hänelle jollain konstin.

Sceltfun oli mielissään aikaansaamastaan. Tuntui joka kerta yhtä hyvältä pahoittaa Nadezdan mieli, etenkin nyt kun oli päästy samalla eroon.
"Hoidat työsi vaikka väkisin, valvon vaikka henkilökohtaisesti", susi ilmoitti naiselle, joka ilman epäilystä masentuisi tapahtuneesta - aivan, kuten kuka tahansa äiti lapsensa menettäessään masentuisi.
"Mutta Nadezda, rakas Nadezda, älä huoli, saammehan muutaman kuukauden kuluttua uuden lapsen - paremman!" Scelt naurahti äänekkäästi kuin olisi juuri murjaissut parhaimmankin vitsin. Nadea se ei kuitenkaan näyttänyt naurattavan.
"Älä viitsi, en jaksaisi katsella masenteluasi. Siirry jo eteenpäin, katso tulevaisuuteen. Sitä paitsi kuolema on luonnollista, luonnonlaki. Älä ole typerä."
Ei, Sceltfunin tarkoitus ei ollut lohduttaa vaan kiertää veistä Nadezdan haavassa saadakseen tuon tuntemaan olonsa entistäkin kurjemmaksi - mikäs sen hauskempaa?

Nadezda keräsi itsensä katsoakseen miestään silmiin pelottavan leppoisasti, lähentyen vaivalloisesti tuota ja tarraten sitten hellästi tuon leukaan. "Puhuin luistani, rakkaani, rikoit ne. Liika liikkuminen sattuu, lisäksi kylkiluut voivat puhkaista keuhkoni tuosta vain."
Siltä sanomalta raidakas sitten laskeutui jälleen makuulleen, inahtaen pienesti kivuliaiden kehonosien tuottamasta tuskasta.

Toisaalta Sceltfunin järjettömässä puheessa oli pientä perää, ihan pientä vain. Ei Nadella ollut aikomusta märehtiä viikkoja, kunhan nyt hieman purki suruaan. Heti kun olo paranisi, hän lähtisi etsimään lastaan tai pahimmassa tapauksessa tuon luita ja vaaterievun jäänteitä.

"Voi, kultaseni, olen kovin pahoillani. Leikinkö liian rajusti?" Scelt piruili ja virnisti leveästi Naden laskeutuessa takaisin makuulleen.
"Pyydän parantajan sitomaan sinut jollain tukisiteellä tai jotain, kyllä sinä pärjäät", susi hymähti ja istahti sängynlaidalle vaimonsa viereen. "Ja jos et pärjää, se on huonompi juttu - sinulle."
Susiruhtinas haukotteli makeasti ja venytteli lihaksikkaita käsiään, vilkaisten sivusilmällä Nadezdaan. "Kiitä onneasi, etten ole panotuulella, se ei varmaan olisi kovin mukavaa juuri nyt.. Vaikka voisinkin ehkä vaivautua ihan siitä ilosta, että saisin kuulla sinun huutavan tuskasta.. Pitää miettiä."

Nuorukainen hätkähti silmäpupillit laajentuen, "Et tekisi sitä..", korvat painautuivat varuillaan luimuun, jostain syystä hänen oli vielä pakko pistää pienesti vastaan, vaikka ihan hyvin tiesi riskit. "Sika Nadezda kuiskasi käsiensä suojiin, toivoen ettei mies kuullut sitä - pieni osa mielestä tosin toivoi toista, vaikkei johtajan solvaaminen mitään auttanutkaan eikä tuo välittänyt haukuista.
Raidakas ihmissusi yritti käpertyä kauemmaksi miehestään, jottei joutuisi edes kosketuksiin tuon kanssa. Nyt ei vain oikein huvittanut.

Sceltfun virnisti arvoituksellisesti. "Enkö?" hän uteli teennäisen kiinnostuneena ja antoi kätensä kulkeutua kauemmas paenneen Naden luo. Scelt veti naisen takaisin luokseen yllättävän hellästi, antaen kätensä vaeltaa kohti peittelemätöntä haaroväliä..
"Haluatko lyödä vetoa asiasta?" Susiruhtinas nauraa rähätti käheästi ja julmaan sävyyn samalla kun kohottautui jaloilleen ja laskeutui sitten kontilleen makoilemaan vaimonsa päälle.
"Älä mökötä, Nade, tiedät, etten pidä siitä.. Vaikka oletkin seksikäs suuttuessasi.. Heheh."
Tällä kertaa miehen äänessä oli aika leikkisäkin sävy, vaikka se nyt ei tämän suden kohdalla mikään positiivinen asia ollutkaan. Scelt ei ollut vielä varma, tekisikö oikeasti mitään toiselle vai pelottelisiko vain, mutta sen pulman ehtisi ratkaista hetken päästäkin.

Nade kiemurteli vaivaantuneena samalla kun katse vaelteli mielen tavoin aivan toisaalla. Hän mietti pientä lastaan, joka avuttomana hautautuisi hiekkamyräkkään - täksi päiväksi oli todettu myrskyä. Tiipin nahkaseinätkin jo ihan lepattivat hiljalleen merkiksi huononevasta säästä. Pieni, mutta huomaamaton kyynel vierähti surullisen emon poskea pitkin huolen kasaantuessa mieleen. Miten vastasyntynyt pystyi selviytymään paahtavassa auringossa? Ei se ollut mahdollista..

Vihertävä, lasittunut katse viilsi huoneeksi kutsutun tilan seinämiä, korvat samalla höristellen puolelta toiselle. Susinainen oli ihan varma aistimastaan, eikä todellakaan ollut iloinen asiasta.
Kova tuulahdus livahti tiipin seinien alta, pyyhkien tieltään kaikki kevyet tavarat. Huone meni sekunneissa järkyttävään kuntoon, mikä meinasi ylimääräistä työtä Nadezdalle. "Sceltfun .. En pidä tästä."

Susimiehen käsi jatkoi pientä seikkailuaan toisen jalkojen sisäsivuilla, mutta juuri kun sormet olivat saavuttamaisillaan päämääränsä, kova tuulenpuuska pyyhkäisi tiipiin ylitse - tai pikemminkin lävitse. Tavarat, muutama ruoka-astia ja pari kevyintä taljaa, lensivät kumoon ja pyyhkiytyivät siinä samassa toiselle puolelle huonetta. Sceltfun havahtui kolinaan ja kohotti vihdoinkin katseensa naisensa haaroista, vaikkakin hivenen vastahakoisesti. Hän vilkaisi tiipiin alareunaan: nouseva myrsky leikitteli taljanreunalla saaden sen läpättämään ja yhä vain kovenevat tuulenpuuskat sylkivät hiekkaa sisään kaikista raoista.
"Taitaa olla tulossa paha myrsky, kun muuritkaan eivät enää pidä.." Scelt mietti puoliääneen Nadelle ja katsahti tiipiin huippua, josta siitäkin lensi satunnaisesti tomua heidän niskaansa.
"Tiipii ei tule kestämään - meidän on mentävä kaartitalolle." susimies totesi päättäväisesti ja nousi, astellen tuulenpuuskien mukana liehuvalle oviverholle. Keltasilmät kääntyivät vielä vilkaisemaan, lähtisikö vaimo mukaan.

Nainen nousi seisomaan ja kipitti nopeasti niin kutsutun isäntänsä perässä häntä matalalla roikkuen samalla kun korvat luimuilivat epävarmoina sivuilla. Nadezda ei pitänyt ideasta kaartitalolle pakenemisesta, sillä siellä kumminkin olisi Chaos tovereineen, valmiina kiusaamaan nuorta neitoa tahtojensa mukaan. Huokaisten hän sitten lopulta ohitti miehensä ja pakeni hiekan täyttämään ulkoilmaan. Pinnallinen pöly levisi ympäriinsä tuulen mukana, tehden näin ollen ilmasta sakean ja paksun kuin hernerokan - eteen hädin tuskin näkikään. Nade ei jäänyt odottelemaan aviomiestään, sillä tiesi tuon pärjäävän hyvin ilman häntä. Nyt oli vain keskityttävä omiin taitoihin, joilla täältä suunnistaisi pois kohti kaartitaloa. Vaistojaan noudattaen narttu sitten lähti kulkemaan oikeaan suuntaan, törmäillen välillä kansalaisiin matkalla. Kaikki kävelivät toisiinsa päin kuin mitkäkin päättömät dromedaarit. Pieniä dyynejä rupesi muodostumaan kulkuväylille ihmissusien haitaksi, niihin törmääminen oli vähintäänkin vittumaista.