Oh, this is new for me, Nadezda.

Kämmenen kokoinen lihasköntti, sydän, tykytti kiivaasti lasta pitelevän naisen rintakehässä. Sykkien ulos huolestuneisuutta sielusta. Lapsi oli vasta päivän ikäinen, mutta joutui silti kaartin eteen näytille. Mielummin pienokainen varmaan olisi tutinut kehdossaan taljojen keskellä, vaan ei, Sceltfunin oli pakko saada mielipide - jolla ei edes ollut mitään väliä - niin kutsutuilta tovereiltaan. Koko matkan ajan Nadezda oli kulkenut lapsensa kanssa kaukana miehestä, joka oli vetänyt kaiken huomion. Pieneltä suojelulta tuo saattoi vaikuttaa, muut nartut olisivat käyneet johtajattaren kimppuun ja riistäneet lapsen kateuksissaan, vaan niin ei ollut, Scelt ei vain viitsinyt näyttäytyä hänen kanssaan yhdessä. Aika moni halusi lapsia täällä, mutta niitä saivat hankkia vain johtaja apureineen. Näin ollen niitä joko pystyi parittamaan johtajan tai muiden penikoiden kanssa, saaden tuloksena hyvälaatuisia kakaroita. Aivan kuin nartut olisivat pelkkiä kasvattajia, tunteettomia hölmöjä, joita pystyi siirtelemeään kuten pelinappulaa. Lapsi sylissä vaikutti samalla tavalla levottomalta kuin äitinsäkin, ainakin käsien heiluttelusta päätellen. Tämä pieni nyytti oli niin suloinen, että Naden olisi mieli tehnyt hieman leperrellä ja pitää yhteyttä, mutta tällaisessa paikassa se ei onnistunut.

Nadezda seisoi miehensä varjossa keskellä tuttua huonetta, täällä hän oli monta kertaa viihdyttänyt yläarvoisia miehiä heidän haluamallaan tavalla, eikä kyse ollut vitseistä. Kylmät väreet nousivat pintaan ja tuuheuttivat matalalla roikkuvan hännän kunnon puuhkaksi. Eräs miehistä piti tuota seksikkäänä - tuo kun oli enemmän kiinnostunut naisen takamuksesta kuin johtajansa penikasta. Irstaan virneen välistä kieli kävi lipaisemassa huulia epäillyttävään sävyyn, mikä sai Naden entistä hermostuneemmaksi. Yksi mies kysyi häneltä lapsen nimeä kolkko katse silmissään, kaikki olivat kuin hänen miehensäkin, karmeita seksiaddikteja. Edes Sceltfun ei tiennyt vielä lapsen nimeä, jota tuskin halusikaan kuulla, mutta Nade oli valinnut nimen tarkkaan. Hän halusi olla miehelleen mieliksi, joten liitti nimen kuolemaan sekä kuuhun.

".. Shankill." raidakas susinainen lausahti hiljaa ja jäi toiveekkana odottelemaan miehensä reaktiota.

Sceltfun seisoi vaimonsa edessä, katsoen suunpielet tiukkana tovereitaan, klaanin johtokaartia. Häntä hävetti tuoda näytille tyttölapsi, arvoton narttu, mutta ei voinut mitään - Nadezda ei ollut suostunut sitten millään riistämään pennun henkeä ja oli kaiken lisäksi ottanut rangaistuksen rohkeasti vastaan. Ei ollut Sceltfunin tapaista olla oikeudenmukainen tai reilu ja pitää lupauksiaan ja hän olisi luultavasti tappanutkin tyttärensä ilman tunnontuskia, ellei tämä olisi muistuttanut niin paljon häntä. Nadezda oli tietämättään vedonnut susimiehen lähestulkoon olemattomiin tunteisiin seikan mainitessaan ja saanut tämän harkitsemaan, lopulta myöntymään. Mutta nyt Sceltfun tunsi itsensä typeräksi.
"Ystävät, toverit - tässä on tyttäreni", klaaninjohtaja esitteli jälkeläisensä ilmeettömänä muille ja viittasi äitinsä sylissä liikehtivään nyyttiin kädellään. Siinä samassa yksi komentajista erehtyi kysymään pienokaisen nimeä, saaden Sceltfunin hätkähtämään - eihän lapsella ollut-
Nadezda keskeytti miehensä ajatukset nimen lausuessaan ja sai tämän sävähtämään. Sceltfun ei voinut uskoa tätä, oliko vaimo päättänyt yksin jotain, hänen taloudessaan, hänen tietämättään? Naden käytös alkoi olla jo hälyttävää, ellei suorastaan kapinallista, ja se huolestutti ja suututti susiruhtinasta, vaikka tämä ei kaartin edessä sitä voinut ilmaistakaan. Siispä tämä tyytyi katsomaan kulmiaan kohottaen vaimoonsa.
"Tämä onkin uusi tieto minule, Nadezda", arpikasvo totesi kylmästi ja kääntyi sitten kaartin puoleen, miettien hetken seuraavaa siirtoa. Lopulta tämä kuitenkin päätti myöntyä, sillä ei viitsinyt alkaa tapella tovereidensa edessä.
"Olkoon, narttuhan se on, joten sitä voi kutsua miksi haluaa. Vaikka sitten Shankilliksi."
Todellisuudessa Sceltfun itse asiassa piti nimestä, vaikka ei antanutkaan mieltymyksensä näkyä päällepäin. Ehkä hän palkitsisi Nadezdan jotenkin sen keksimisen johdosta. Mutta vain ehkä. Eli tuskin.
Shankill, pieni avuton nyytti näkyi makaavan pelokkaana äitinsä sylissä, silmät kiinni. Säälittävä rääpäle, Sceltfun ajatteli, sopisi parhaiten välipalaksi. Tai huoraksi, jos vanhemmaksi kasvaisi.

Nade ihmetteli mielessään, miten olikaan juuri selvinnyt hengissä ja kuinka ihmeessä Johtaja ei nostanut mellakkaa hänen päätöksestään, johon tuo ei ollut tiennyt osallistua. Ehkäpä se johtui tämänhetkisestä sijainnista, tuskin mies nyt rupeaisi vauhkoamaan keskellä kaartihuonetta tovereidensa edessä.

Shankill, siinä oli oiva nimi tyttölapselle, joka muistutti niin paljon isäänsä, ettei kukaan voinut olla huomaamatta. Mitähän tästä lapsesta vielä tulisi? Ei ainakaan isänsä sanojen mukaisesti huoraa, sitä Nadezda ei sallisi edes kuoleen ruumiinsa yli. Pennusta tulisi vielä jotain suurta, hän pystyi aistimaan sen.

"Menkäämme sitten ulos, kansa on varmaan jo kokoontunut sovitusti ulos." Eräs kaartilaisista ilmoitti noustessaan seisomaan.

Nade ei pitänyt ideasta, ei sitten yhtään, häntä ahdisti ja suorastaan pelotti mennä suuren ihmissusiröykkiön eteen lapsi sylissään. Hän tiesi mitä siitä seuraisi - nartut pilkkaisivat ylimielisten katseiden kera, miehet vain flirttailisivat eleillään, kaartin miehet muutenkin olivat jo miltein kimpussa kuolaamassa. Miksei tätä voisi tehdä millään toisella tavalla, tuskin Shankillkaan tuntee oloaan mukavaksi kun satapäinen kansa tuijottaa tätä.

"Johtajan johdatuksella, pyydän." mies mairitteli omiaan ja antoi johtajalleen tietä.

Sceltfun nyökkäsi hyväsyvästi tietä antavalle komentajalle, kääntyi ja asteli sitten Nadezda perässään ulos, jonne kansa olikin jo kokoontunut, aivan kuten tämä oli ennustellutkin. Parisensataa ihmissutta kuikuili uteliaina kaulojaan nähdäkseen vihdoinkin jonkun tulevan kaartitalosta ulos; he halusivat nähdä johtajapariskunnan lapsen, jotkut haukkuakseen ja jotkut salaa katkerat vain siitä ilosta että saisivat nähdä uuden elämän alun, pennun. Lisääntymisoikeus kun tosiaan oli vain harvoilla ja sitä piti erikseen hakea, ettei populaatio lähtisi räjähtävään kasvuun ja kaupunki kuhisisi kaiken maailman roskasakkia kakaroineen.
Siinä Sceltfun nyt seisoi vaimonsa ja perheenlisäyksensä kanssa, pää ylväästi korkealla kuin johtajalla kuuluukin. Hän odotti hetken vaiti ja katseli hetken laajaa väkijoukkoa, astahtaen sitten eteenpäin.
"Alamaiseni, kauan odottamanne hetki on koittanut - Nadezda on synnyttänyt minulle lapsen, jälkeläisen joka voi jatkaa kunniakasta sukuani", susiruhtinas suolsi suustaan tyhjiä korulauseita vaikkei todellisuudessa ollut tilanteesta kovinkaan innoissaan. Tämä viittasi kädellään Nadezdaan merkiksi siitä, että tämä voisi nyt astua eteenpäin ja näyttää lapsen kansalle.
"Hyvät ihmiset: Shankill!"
Väkijoukko räjähti riemunhuutoihin ja moni kohotti kätensä ilmaan näennäisesti vastaanottaakseen pienokaisen klaanin jäseneksi. Suurin osa teki niin, koska johtaja sitä luultavasti toivoi ja jokainenhan halusi miellyttää tätä, mutta jotkut olivat oikeasti innoissaan, muunmuassa penturakkaat joilla ei ollut mahdollisuutta saada omaa lasta.

Nade nielaisi hiljaisesti ottaessaan varovaisia askelia miehensä vierelle, kohottaen lasta sitten kaikkien näkyville. Monet hämmästyivät yhdennäköisyydestä johtajan kanssa, mutteivat sen kummemmin mumisseet asiasta. Ellei nyt paria tapausta laskettaisi. Aivan heidän edessään oli kaksi narttua, ikäarviolta 200-vuotiaita, hieman vanhempiakin ehkä. Nämä kaksi hyvin kateellista naista tuhahtelivat katsoessaan ylimielisesti lasta, joka oli arvottoman nartun syleilyssä. "Miten Johtaja pystyi harkitsemaan tuota ämmää.. Oikein kuonokoppakin - yrittääkö se olla huora tai jotain? Ja katso nyt tuota kakaraakin: oikea rumilus. Näkee kyllä, että on perinyt äitinsä piirteet. En kaavailisi tuolle mitään tulevaisuutta, ehkä korkeintaan minun asuntoni siivoajana." Toinen oli koko ajan äänessä, eikä emo voinut olla kuulematta yhtäkään ilmoille lentävää kommenttia, ei vaikka kansakuoro villitsi siinä sivussa.

Häntä inhotti kuunnella kuinka hänen kaunista lastaan solvattiin tuolla tavalla. Kohoavasta raivosta tärähdellen Nadezda ojensi yllättäen Shankill-lapsen isälle, ihan sama halusiko tuo edes. Lainkaan varoittamatta hän sitten syöksähti yhdellä loikalla kahden nartun kurkkuun kiinni kynsillään - suun käyttäminen kun oli hankalaa päitsien takia. Matalasti muristen raidakas irvisti kaksikolla, vapaana oleva potkaisi Nadea kylkeen, pahentaen vain asioita. Vihreistä silmistä tuntui katoavan pupillit, jotka olivat nyt pienet viirut täynnä vihaa ja purkaantumatonta raivoa. Nyt tuo raivo kuitenkin pääsisi ulos, hän oli päättänyt iskeä kaksi raivostuttavaa lutkaa maahan hinnalla millä hyvänsä.

"Elkää te koskaan - koskaan puhuko lapsestani tuollaisia, onko selvä?!" Nadezda murisi painaessaan teräviä kynsiä syvemmälle toisen nartun kaulaan, kuitenkaan lävistämättä ihoa - vielä.

Sceltfun otti yllättyneenä pienen tyttölapsen syliinsä, katsahtaen ensin sitä ja sitten Nadezdaa. Jälkimmäinen kuitenkin yllätti hypätessään äkisti väkijoukon eturivissä seisoskelevan naiskaksikon kimppuun sellaisella vimmalla, että sai miehensäkin hätkähtämään. Äitiys mahtoi olla ihmeellinen asia kun sai mielen tuolla tavalla kapinoivaksi ja heilahtelevaksi.
Sceltfunia hävetti Nadezdan käytös - olihan hänkin kuullut negatiiviset kommentit, mutta antoi niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka ainoa häntä koskeva kommentti olikin ulkonäköseikka. Scelt itse ei olisi sanonut, että lapsi oli varsinaisesti ruma, muistuttihan se niin kovasti häntä. Sen ainoa, iso ongelma oli vain se, että se edusti heikompaa sukupuolta.
"Te", Sceltfun karjaisi takanaan seisoville komentajille katseltuaan tappelua tarpeekseen. "Lopettakaa tuo!"
Miehet säntäsivät saman tien käskyä noudattaen naiskolmikon sekaan, erottaen nämä toisistaan. Johtaja seisoi yhä kauempana pentu sylissään, järkyttyneenä viralliseksi ajatellun tilanteen saamasta käänteestä. Tämä ei kehdannut alkaa raivoamaan puolisolleen kansankaan edessä, sittenhän nämä olisivat nähneet johtajansa oikean luonteen. Monet luulivat Sceltfunin ja Nadezdan suhdetta lämpimäksi ja rakastavaksi ja alistumiseen turhautunutta Nadea vain puhtaasti hulluksi ja oikukkaaksi, säälien johtajaansa vaikka todellisuudessa se oli vaimo, joka ansaitsisi myötätunnon. Mutta pitihän kulissi pitää pystyssä tai kukaan ei enää suostuisi Sceltfunin vaimoksi, orjaksi noudattamaan hänen käskyjään.

Nadezda murisi jopa kaartilaisille, muttei sentään näyttänyt hampaitaan noille. Ihmiset sivuummalla supisivat keskenään, taivastellen johtajatteren käytöstä, joka poikkesi normaalista, ystävällisestä olemuksesta. Harva tosin oli kuullut hänen edes puhuvan, mutta sitä suuremmalla syyllä tilanne vaikutti kaikkien mielestä sopimattomalta. Narttu raahattiin miehensä rinnalle, johon sitten jätettiinkin. Mitään sanomatta hän tarttui lapseensa ja riisti omaan syliinsä, kunnes myrskyten paineli muihin maisemiin. Matka jatkui kohti kotitiipiä rivakkain askelin ja varoittavan ilmeen kera.

Jatkuu tiipillä -->

Sceltfun oli todellakin järkyttynyt normaalisti niin säyseän vaimonsa käytöksestä. Hän oli niin yllättynyt, ettei edes yrittänyt estää susinaisen ottaessa lapsen hänen sylistään ja kadoten sitten varsinaisena myrskynmerkkinä tiehensä. Tämän mies, susiruhtinas itse seisoi hetken paikoillaan äimistyneenä ja vihaisena, häveten sitä kuinka viralliseksi tarkoitettu tilaisuus oli muuttunut joksikin tämän kaltaiseksi vain ja ainoastaan, koska Nadezdan hormonit sattuivat heittelemään mielialoja näin raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Sceltfun kääntyi hetken kuluttua kansansa puoleen, kohdaten kymmenet kysyvät ja hämmentyneet katseet.
"Tilaisuus on päättynyt - voitte mennä", hän lausui mahdollisimman virallisen kuuloisesti, vaikka koko tapahtuman uskottavuus olikin karissut Naden hyökkäyksen ja sitä seuranneen lähdön vuoksi. Sceltfun rankaisisi narttua tästä hyvästä, todellakin, niin, että tuntuu. Nolata nyt miehensä ja itsensä koko kaupungin edessä! Sceltfun loi viimeisen katseen kaikkoaviin ihmisiin, kääntyi häntä perässä heilahtaen ja nyökkäsi kaartilaisille kävellessään pois samaa reittiä kuin vaimonsakin.