Crossing the line

Chaos nosti lentäjänlasit silmiltään saapuessaan tiipiin edustalle. Hän vilkuili hetken hermostuneena ympärilleen Sceltfunin varalta, sillä ei voinut uskoa olevansa turvassa vaikka olikin juuri äsken omin silmin todistanut johtajan lähteneen. Hetken varmisteltuaan susimies kuitenkin suoristautui arasta kyyryasennostaan, rykäisi selvittääkseen kurkkuaan ja suki otsalla sinne tänne sojottavia hiussuortuvia ojennukseen. Chaos halusi näyttää mahdollisimman edustavalta Nadezdan edessä esittääkseen tälle ehdotuksensa, jota oli kaavaillut jo pitkään: hän aikoisi pyytää Nadea karkaamaan kanssaan Sceltfunin luota ja karistamaan Betryalin tomut jaloistaan. Hän oikeasti uskoi itse mahdollisuuksiinsa saada nainen myöntymään, sillä ainakin uskoi tämän inhoavan miestään - ihan vain kaikesta päätellen. Väkivaltaa, raiskauksia, nöyryytystä, kukaan nainen ei voisi pitää siitä.
Tiipiin oviverho raottui pienesti Chaosin kurkistaessa varovasti sisään. Jostain syystä hän ei osannut vieläkään olla rentona.
"Nade..?" susimies kuiskasi käheästi ovelta. Ei vastausta. Olikohan nainen edes kotona? Hiljaiset askeleet veivät Chaosin tiipiin hämärään, kun hän nyt huhuili lujempaa. "Nade?"

Ynähtäen susinainen siirsi kätensä hieromaan unihiekan sulkemia silmiä, raottaen noita nähdäkseen tumman hahmon hieman kauempana. Oliko Scelt tullut takaisin? Ei, ei tuo ollut Sceltfun, liian lyhyt ja kaiken lisäksi turhan varovaisen oloinen. Päätään ravistellen Nadezda lopulta tunnisti pimeässä huhuilevan henkilön, Chaos. "Mitä ihmettä teet täällä, ja vielä tähän aikaan yöstä?" Raidakas nousi istumaan venytellessään käsivarsiaan haukotuksen yhteydessä. Toden totta, nyt oli yö - mitä ihmeen asiaa tuolla huivikaulaisella pystyi olemaan tähän aikaan ja miksei se voinut odottaa vain aamuun?

Äkisti Nadezdan ääni kuului pimeydestä. Chaosin huulet kaartuivat pieneen hymyyn.
"Minulla on sinulle asiaa - ja ei, se ei voi odottaa. Se täytyy hoitaa juuri nyt", hän kertoi. "Ennen kuin Sceltfun palaa. Satutko tietämään, kauanko hän on poissa?"
Susimies liikehti lähemmäs Nadezdaa ja pysähtyi lopulta tämän eteen. Seinälle heijastuva tumma varjo kumartui ja äkisti Chaos karisutti hymynsä pois. Suunpielet vetäytyivät tiukaksi viivaksi ja ilme vakavoitui. Se tavanomainen, leikkisä virne oli muisto vain, Chaoksen olemus oli kerrankin vakava. Hän oli pitkän tovin hiljaa, kunnes viimein aloitti asiansa.
"Nade, minä rakastan sinua. En kestä sitä, miten Sceltfun kohtelee sinua. Siksi ehdotankin, että karkaamme näin yön turvin nyt kun sinua ei pidättele täällä mikään - edes lapsesi."

Nadezdan suu loksahti auki, niin amolleen kuin päittet suinkin antoivat periksi. Hän meni täysin sanattomaksi kuullessaan punertavaturkkisen sanat, rakastaa - karata. Hetken järkytyksen jälkeen narttu pystyi taas ajattelemaan jollain tasolla, oli vain niin sekavaa kuulla jonkun rakastavan ja mahdollisesti vieläpä tosissaan. "Chaos.. Onhan tämä jokin vitsi?" Nade puisti päätään uskottomasti, jatkaen sitten rauhallisella äänellä pyytäessään toista viereensä istumaan vetämällä tuon kädestä. "Olen pahoillani, mutten voi lähteä kanssasi. En ole kiinnostunut sinusta sillä tavalla, olet kyllä mukava ja suhteessa muihin todella siedettävä, en kuitenkaan voi jättää kotikaupunkiani hetken mielijohteesta." pää painui hieman häpeävästi alas seuraavien sanojen yhteydessä: "Rakastan Sceltfunia. Tiedän tiedän, hän osaa olla oikea kusipää, mutta tiedän, että jossain sen kovan kuoren alta löytyy jäädytetty sydän, joka odottaa sulattajaansa." tuosta olisi nyt voinut kuvitella Naden olevan tyypillinen narttu, joka uskoo kaikkeen hyvään, vaan ei, hän oikeasti oli sitä mieltä. Jo pelkät puheet pennuista saavat miehen sulamaan asteen verran. "Ja poppamiehen mukaan odotan kahta lasta, joten olisi vaarallista lähteä aavikolle."

"Olen pahoillani, Chaos." Nadezda sanoi surullisella äänensävyllä ennen kuin antoi pienen, hellän ja lämpimän poskisuudelman urokselle, vinkkinä siitä, ettei kannattaisi luovuttaa.

Toisin kuin tiipiissä keskusteleva kaksikko luuli, Sceltfun ei ollut suinkaan kaukana. Susimies oli kääntynyt takaisin huomatessaan unohtaneen ottaa teurastusveitsensä matkaan metsästysreissulle.
Perille päästyään susiruhtinas oli ollut jo aikeissa vetää oviverhon auki, mutta oli pysähtynyt kuullessaan tiipiistä puhetta - puhetta hänestä. Nadezda puhui jollekin. Hetken kuulostelun jälkeen Sceltfun tunnisti toisen äänen Chaosiksi, mistä hän ei ollut lainkaan tyytyväinen, varsinkaan kun kuuli mitä tällä oli sanottavanaan. Että oli juipilla otsaa, tulla vikittelemään hänen vaimoaan! Sceltfunin olisi tehnyt mieli rynnätä saman tien repimään huivin peittämä kurkku auki, mutta hänen oli aivan pakko hillitä itsensä vielä hetkeksi, ihan vain kuullakseen vaimonsa vastauksen.
Ja se jos mikä yllätti.
Sceltfunin sydän tuntui hakkaavan hetken lujempaa hänen kuullessaan Naden sanovan rakastavansa häntä. Mitä helvettiä, kaikesta huolimatta tämä välitti ja valitsi hänet Chaosin sijasta? Sceltfun virnisti voitonriemuisesti, mutta vakavoitui saman tien kuullessaan naisen lisäävän vielä jotain: he saisivat kaksi lasta.

Naden torjunta riipaisi Chaosin sydäntä ja mies painoi päänsä korvat luimussa. "Vai niin.." hän vastasi vaisusti, mutta hymyili jo vähän päästessään istumaan Nadezdan vierelle. Poskisuudelma sai sydämen lyömään yhden ylimääräisen lyönnin ja uuden rohkeuden nousevan mielessä. Chaos ei luovuttaisi, hänen olisi pakko saada Nade, hinnalla millä hyvänsä. Ajatukset lähtivät kulkemaan omia ratojaan. Chaos alkoi ajatella naisen sanoja tarkemmin ja erityisesti eräs seikka sai hänet ärsyyntymään.
"Miten voit rakastaa sitä kusipäätä? Hän raiskaa sinut joka päivä, hakkaa ja uhkailee verbaalisesta väkivallasta puhumattakaan ja juoksee kaiken lisäksi vieraissa - mitä voit mahdollisestin nähdä hänessä? Se mies on elukka!"
Teltan ulkopuolella seisova Sceltfun oli kerennyt vajota ajatuksiinsa lapsiaiheen noustua esille, mutta haukut saivat susiruhtinaan jälleen valppaaksi. Pisti ihmetyttämään että Chaos, joka oli yksi hänen luotettavimmista miehistään puhui tuollaisia ja edes kehtasi ehdottaa Nadezdalle karkaamista. Toki moni muukin kuolasi naisen perään, mutta sääntö oli yksinkertainen: omakseen tuota ei saisi edes yrittää saada.

Nadezda naurahti pienesti toisen esittämälle kysymykselle. "Raiskaudet.. Niistä kaksi viidestä tuntuu kamalalta, muuten oikeastaan nautin, vaikkei siltä kuulostaisikaan. Yritän vain miellyttää Sceltfunia esittämällä, sillä tiedän sen miehen pitävän vallasta. Ja mitä uhkailuihin sekä muihin tulee: isäni oli hieman samaa luokkaa, kiitos Sceltfunin isän. Joten olen aikalailla oppinut hyväksymään uroksien "tarpeet". Narttu laski kätensä sylistään, asettaen sen Chaosin hansikaspäällysteisen käden päälle kuin piristääkseen tuota. "Hänessä on jotain vetoavaa, varmaankin ärhäkkä luonne"
Hän saattoi kuulostaa hullulta, mutta jokainen sana oli totta. Tietenkään hän ei ollut iloinen aviomiehen vieraissa käymisistä, vaan saipahan Nade itse levähdellä välillä seksiaddiktin puuhista.

Sceltfun kuunteli kiinnostuneena Naden perusteluja, jotka olivat varsin imartelevia. Typerä nainen, se täytyi myöntää, mutta ainakin tämä oli vielä hänen vallassaan.
Chaos ei pitänyt lainkaan kuulemastaan vaan tympääntyi entistä enemmän. "Et voi olla tosissasi. Toivon, että tuo oli vitsi", hän naurahti levottomasti ja tuijotti Nadea tiukasti silmiin. "Mitä sellaista sillä tyypillä on, mitä minulla ei? Ärhäkkä luonne? Jumalauta, osaan minäkin suuttua."
Ulkona tilanteen kehittymistä vielä kuunteleva johtaja ei voinut kuin naurahtaa hiljaa entisen luottomiehensä mustasukkaisia sanoja, jotka olivat suorastaan musiikkia korville.

Nade ei pitänyt miehen puhesävystä, josta korostui kaikenlaisia tunteita, kuten mustasukkaisuutta. "Ei se sinulle kuulu, mitä minä johtajassamme näen - keskity sinä ennemminkin palvelemaan häntä, tai vaikkapa panemaan niitä kavereitasi - naista et nimittäin osaa tyydyttää." ehkä tuo oli turhan ilkeästi sekä piikittelevästi sanottu, vaan tehty mikä tehty. Oppisipa jässikkä käyttäytymään ja puhumaan kunnioittavasti narttuja kohtaan, oli kyseessä sitten huorana toimiva nuorukainen tahi joku muu. Ottakoot itse selvää, mitä hän näki miehessään, häneltä sitä oli turha tivata. "Voisitko nyt lähteä? Kaipaan lepoa, enkä sinunlaistasi inisemään korvaani, häivy. Voit paeta sinne aavikolle ihan yksin tai ottaa vaikka kanan juttuseuraksi, miten vain tahdot." Tuhahtaen Nadezda käänsi päänsä muualle suu mutrussa, hän ei sietänyt kuunnella enään yhtään sanaa Chaosin suusta.

Chaosin pupillit pienenivät vihasta ja keltaisiin silmiin syttyi ärtymys. Nuorukainen oli tympääntynyt siihen, ettei tilanne ollutkaan edennyt hänen mielensä mukaan tai niin kuin hän oli suunnitellut. Nyt kaikki pitäisi miettiä uusiksi. Lopulta Chaos päätyi spontaaniin, varsin epätoivoiseen ratkaisuun, kun ei tiennyt mitä muutakaan voisi tehdä. Ainoa keino olisi pakottaa Nade mukaan väkisin.
"Turpa kiinni. Enkä minä ole menossa minnekään - en ilman sinua."
Sceltfun kohotti uteliaana kulmiaan teltan ulkopuolella Chaosin sanat kuullessaan ja jäi mielenkiinnolla odottamaan, mitä tapahtuisi. Huolissaan hän ei ollut, sillä hän tiesi ettei Chaos pääsisi ohitse johtajaansa kohtaamatta. Susinuorukaista kävi lähes sääliksi, sillä tästä tämä ei selviäisikään helpolla. Scelt saattoi olla tällä hetkellä vielä jollain tasolla huvittunut, mutta oli samalla hyvin pettynyt ja vihainen.
Tiipiin tunnelma kävi jokseenkin tukalaksi. Chaos oli hetken hiljaa ja tuijotti uhkaavana Nadezdaa, sanomatta ensin mitään.
"Nade, mitä nyt teen, teen sinun omaksi parhaaksesi", hän lausui lopulta arvoituksellisesti. Ja sitten, siinä samassa susinuorukainen nousi jaloilleen ja kaappasi naisen olalleen roikkumaan. "Sinä tulet mukaani. Teet minut hulluksi, ajattelen sinua päivin ja öin.. Tahdon vain olla kanssasi, Nadezda." Chaos selitti apean kuuloisena raahatessaan kaapattua lemmittyään ovelle. Mutta oviverhon auetessa hän ei nähnytkään hämärää maisemaa vaan jotain aivan muuta.
".. Sceltfun?"
"Minne matka, petturi?" johtaja uteli julma virne huulillaan ja ilme värähtämättä. Chaos meni hetkeksi totaalisesti lukkoon eikä osannut vastata mitään järkevää.
"Minä.. tuota.."
"Säästä selityksesi. Kuulin kaiken."
Susimiehet tuijottivat toisiaan hetken silmiin ja nyt Chaosinkin kasvoille nousi jälleen itsevarma ilme. Hän avasi rohkaistuneena suunsa, vaikka teon seuraukset huolestuttivatkin.
"Minä vien vaimosi."

Nadezda ei ehättänyt karkuun kun joutuikin jo lyhyenlännän miehen olalle roikkumaan, kiljuen, äristen ja susihukkaa hakaten hän yritti saada itsensä pois kyydistä, vaan adrenaliinikuohussa oleva raidakas ei vähästä hätkähtänyt. "Saatana, minua et vie minnekään!" nainen murisi, mutta lopetti huomattuaan miksi he pysähtyivät äkisti oven suuaukolle: Sceltfun. Milloin hän olikaan ollut niin onnellinen nähdessään tuon julman ilmeen aviomiehensä kasvoilla, sydän ihan paukautti ylimääräisiä lyöntejä ilmeen kirkastuessa. "Kuulin kaiken." tylyn kuuloinen huomautus pisti miettimään, että oliko tuo mahdollisesti myös nähnyt käden kosketukset sekä poskisuudelman, jonka Nade oli jakanut Chaosin kanssa? Tuskinpa sentään, kai jompi kumpi olisi huomannut oven luona tirkistelevän johtajan.. Vai kuinka?

Chaos ilmoitti johtajalleen vievänsä tuon vaimon mukanaan, mikä oli äärimmäisen rohkea temppu - ei kuka vain rupeaisi pomppimaan suurikokoisen suden tielle, varsinkaan Chaosin pituiset. Rohkeutta tuo ei ollut, hulluutta ennemminkin.

"Johan sanoin, en lähde minnekään, Chaos." narttu ärisi samalla kun ajatukset puhuivat omiaan, Kasva ensin ja tule sitten uudelleen. Hän yritti pitää katseensa molemmissa miehissä, eikä lainkaan pitänyt asemastaan. Olihan se mukavaa olla "pidetty", mutta tämä oli jo liikaa.

Sceltfun nyökkäsi Naden suuntaan tämän sanojen yhteydessä, irroittamatta hetkeksikään katsettaan Chaosista. "Kuulit kyllä. Nainen haluaa jäädä, joten päästä hänet. Tiedät itsekin, ettet mahda minulle mitään. Kukaan ei mahda. Täällä minä teen säännöt." Scelt murahteli matalasti, hienoista ylpeyttä ja ylimielisyyttä sanoissaan. "Luovuta jo."
Hetken ajan Sceltfun luuli Chaosin tulleen jo järkiinsä, kun tämä laski Nadezdan irti ja painoi päänsä. Mutta luovuttaminen oli ehkä viimeisin asia, joka huivikaulaisella oli mielessä.
"Vielä minä vien hänet, tiedä se. Se päivä tulee."
"Millä lihaksilla suunnittelit vieväsi?" Sceltfun nauroi.
"Jospa vaikka näillä?"
Siinä samassa Chaos hyökkäsi raivon ja mustasukkaisuuden vimmalla johtajansa kimppuun - johtajan, jota oli koko ikänsä palvellut. Johtajan, joka oli ottanut hänet siipiensä suojaan ja luottanut, mutta jota Chaos silti inhosi sydämensä pohjasta. Totta, hän vihasi Sceltfunia. Hän oli kateellinen tämän vallasta, kauniista vaimosta ja elämästä yleensäkin. Ja ansaitsiko tuo paskiainen rahtuakaan siitä? Ei!
Susimiehet kierähtivät rähinöinnin tuoksinnassa maahan ja pyörivät nyt siinä, Sceltfun luonnollisesti selkeästi niskan päällä. Johtaja löi suoria iskuja alaisensa kasvoihin tämän yrittäessä raapia jo valmiiksi arpista rintakehää verille huonoin tuloksin. Taistelun tulos oli tiedossa jo, kun se oli tuskin edes alkanutkaan.

Nade laskeutui yllättävän keveästi maahan, vaikka oli uskonut jalkojensa pettävän alta tilanteen luomasta säikähdyksestä. Susinainen käänsi katseensa ensin Chaosin suuntaan, kunnes sitten päätyi kulmiaan kurtistaen tuijottamaan miehensä Sceltfunin puoleen. Kuinka kauan tuo mies oli ollut kuuntelemassa.. Olisi tullut vain aikaisemmin niin sitä kiusallista keskustelua hänen ja punahuivillisen välillä ei olisi tarvinnut käydä.
Chaos ei osoittanut luovuttamisen merkkejä sitten lainkaan, vaan sitä vastoin uhkasi viedä Nadezdan vielä mukanaan, kunhan siihen vain kykenee. Ajatus tuosta hieman pelotti itse välitulessa olevaa naista, eihän hän pystynyt pistämään vastaan miespuolisille ihmisusille. Toivottavasti tuo uhkaus, tai lupaus - miten kukin sen nyt ottaakaan, olisi vain pientä uhoa, joka unohtuisi mittelön jälkeen.

Raidakas susi ei voinut kuin tuijottaa kahden miehen kieriskelyä, ei tuohon passanut väliinkään mennä - sitä paitsi: kumpaa hän puolustaisi? Kyllä, Sceltfun oli tärkeä - ja kyllä, Chaos ei kuitenkaan ansainnut joutua johtajansa hampaisiin.

Chaos karjahteli tuskasta vastaanottaessaan Sceltfunin voimakkaat iskut suoraan päin kasvojaan. Taistelua oli käyty vasta puolisen minuuttia, mutta hänen kuononsa ja naamansa yleensäkin oli jo lähes täysin veressä. Täytyi myöntää, että rajattomasta raivosta huolimatta huivikaulaista pelotti ajatus siitä, että johtaja hakkaisi ja raatelisi hänet aivan tunnistamattomaksi, vieläpä Naden silmien edessä.
Mieskaksikko rähinöitsi ja ärisi kovaan ääneen samalla kun keräsi tomua turkkiinsa maassa kieriessään, ja kuten arvattavissa oli ollutkin, tappelu ei kestänyt kauaa. Jo pian Chaos lojui maassa raskaasti huohottaen ja selvästi hävinneenä, kasvot ja kaulan ympärille kiedottu huivi veressä. Lentäjänlasit olivat painaneet nekin mukavan kivuliaasti mittelön aikana, mistä johtuen susinuorukaisen otsakin oli naarmuilla. Sceltfun murisi matalasti noustessaan lainkaan vahingoittumattomana ylös. Johtaja loi raivoisan katseensa Chaosiin.
"Idiootti," susimies naurahti kolkosti. "Tajuatko, mitä juuri menit tekemään? Tuo tulee maksamaan sinulle henkesi."
Chaos säpsähti pienesti, mutta yritti pysyä lujana. "Luuletko, että välitän.." hän murisi vaimeasti valheita suustaan, vaikka oikeasti oli peloissaan: hän ei halunnut kuolla, ei vielä. Hän tahtoi elää.

Nadezda tuijotti nyt ilme kauhua ilmaisten kahta miestä, toinen oli aivan verillä, kun toinen taas vaikutti olevan täysin kunnossa. Helläluontoisena hänen olisi tehnyt mieli mennä auttamaan Chaosia, vaan ei kyennyt siihen kun johtaja oli paikalla. Kaikesta huolimatta punertavaturkkinen ei olisi ansainnut vastaavaa kohtaloa, ties vaikka tuon kasvot olisivat nyt ihan arvilla ja loppuelämän tuon olisi pidettävä huiviaan naamalla. Ehkä hän itse oli tulistunut liian herkästä tuolle, olisi kuitenkin pitänyt puida asiat asiallisesti ilman minkään sortin tiuskimisia - siinä tapauksessa tässä tilanteessa ei oltaisi.

"Anteeksi, Chaos, mutten voi lähteä mukaasi.." Totta, hän ei voisi synnyttää kahta lasta keskellä, paahtavan auringon alla sijaitsevaa aavikkoa, pienokaisethan kuolisivat hetkessä, vettä kun ei ollut lähimaillakaan. Jos uros olisi tullut aikaisemmin kysymään, ehkä hän sitten olisi voinut jopa harkita vakavasti tarjousta.

Sceltfun naurahti kylmäkiskoisesti Chaosin sanoille. Ne saivat hänet kuitenkin ajattelemaan asiaa tarkemmin ja lopulta saamaan uuden idean tilanteen hoitamiselle.
"Totta, olisi aivan liian kilttiä vain tappaa sinut siihen paikkaan.." susimies hykerteli saamalleen ajatukselle ja vilkaisi ovelasti punahuivisen suuntaan. Chaosin kulmat kohosivat uteliaisuudesta sen verran, kuin kivuliaat haavat ja naarmut sallivat. Hänen olisi tehnyt mieli kysyä, mitä johtaja tarkoitti, mutta päätti omaksi parhaakseen pysyä hiljaa - eiköhän asia selviäisi pian. Ja siinä samassa Sceltfun jo jatkoikin.
"Olen niin armollinen, etten tapa sinua.." klaaninjohtaja virnisti julmasti. "Sen sijaan karkoitan sinut aavikolle tuollaisenaan - loukkaantuneena, eli toisinsanoen helppona saaliina jättiläisvaraaneille."
Aivan kuten Chaos oli olettanutkin, langetetusta tuomiosta oli armo kaukana. Karkoitus oli ehkä jopa pahempi kuin kuolema, varsinkin tässä kunnossa. Ei kestäisi montaa päivää kun hiekkamyrskyt repisivät lihat hänen luistaan, elleivät sitten pedot olisi ehtineet ensin.. Olikohan tämä karkaamishanke ollut lainkaan hyvä idea alkuunkaan?

Nainen ei kestänyt enään katsoa tilannetta, vaan oli kääntänyt päänsä toisaalle. Veren näkeminen ei koskaan ollut mieluista hänelle. Korvat nousivat luimusta pystyyn kuullessaan karkoituksesta. "Sceltfun, eikö se ole liian kova rangaistus? Mitään ei tapahtunut... Revit hänen kasvonsakin jo, etkö voisi antaa asian olla ja hänen mennä?" Nadezda yritti suostutella miestään, vaikka tiesi onnistumisen mahdollisuuksien olevan aika vähäiset - jääräpäinen kun mies oli. Susinainen kääntyi aviomiehensä puoleen anovan näköisenä, toivoen kuitenkin, ettei tuo vetäisi omia johtopäätöksiä hänen halusta pitää Chaos elossa.

Sceltfun käännähti vaimonsa puoleen silmät leimuten. Kuinka Nade julkesi kyseenalaistaa hänen päätöksensä? Susimies murisi matalasti ja väläytti naiselle hampaitaan ärtyneenä. "Tämä mies on petturi ja uhka, hänestä täytyy päästä eroon!" Scelt ärisi ja potkaisi siinä samassa maassa makaavaa Chaosia. "Emme toki halua tämän toistuvan, emmehän?"
Chaos pysyi vaiti. Hän yritti vaivihkaa pyyhkiä huivilla verisiä kasvojaan, mutta turhaan, sillä verta tuli koko ajan lisää. Haavat vaikuttivat niin pahoilta, että jättäisivät varmasti jälkeensä arpia. Uskaltaisikohan hän enää koskaan katsoa kuvajaistaan? Vaikka tuskin hän saisi siihen tilaisuuttakaan, aavikolla kun ei ollut mitään muuta kuin hiekkaa, joka ei sinänsä ollut kovin heijastavaa.
"Nadezda," Sceltfun sanoi pian ja kääntyi pian takaisin vaimonsa puoleen, "kutsu vartijat paikalle ja käske heidän viedä tämä alhainen olento pois. Minä jään vahtiin, ettei se pääse karkuun."
Susimies potkaisi Chaosia vielä kerran. "Vaikka tuskin tuossa kunnossa pahemmin juostaan, hm?"
"Paskiainen.." maassa lojuva Chaos avasi viimein suunsa, vaikka ei olisi kannattanut. Sceltfun ärähti raivoissaan ja potkaisi häntä nyt lujempaa.
"Turpa kiinni! Ja Nadezda, mene!"

Nadezda peruutti hieman ärisevän miehen luota, kunnes viimeisen käskyn kohdalla pinkaisi jo juoksemaan, juosten nyt niin lujaa kuin kipeä kylki suinkin antoi. Pian hän katosi talojen sekaan vartijoita etsimään.

Muutaman minuutin kuluttua kaksi rotevaa vartijasutta kulki naisen perässä tämän saapuessa kohti tiipiä. Ihan sydäntä riipaisi nähdä missä kunnossa Chaos oli, vaan eipä Nadesta itsestään ollut nousemaan aviomiestään vastaan - ei enään, yhden lapsen menetys oli jo tarpeeksi. Jos hän nyt joutuisi tappeluun, se saattaisi vaikuttaa mahan sisällä eleleviin pienokaisiin. Toisin sanoen keskenmeno oli riskinä. Siinä menisi taas kahden lapsen henki, eli yhteensä kolme lasta olisi kuollut hänen niskurointinsa vuoksi.

Vartijat asettuivat Chaosin molemmin puolin ja jäivät odottamaan johtajan käskyjä, Nadezda itse yritti hipsiä tiipin suojiin piiloon, vaikka se tulisikin olemaan hankalaa kun Sceltfun oli siinä edessä. Nainen ei vain halunnut nähdä enenpää.

Sceltfun seisoi jämeränä maassa verta syljeksivän Chaosin vieressä odotellessaan vartijoiden saapumista. Nadezda oli yllättävän nopea ja tulikin pian takaisin kahden rotevan miehen kanssa. Scelt nyökkäsi näille tervehdykseksi. Sitten hän viittasi kädellään Chaosin suuntaan.
"Viekää hänet pois. Kaupungin ulkopuolelle. Jättäkää sinne älkääkä päästäkö takaisin vaikka mikä olisi," susimies ilmoitti tahtonsa. Vartijat kumartuivat tarttumaan veristä Chaosia kovakouraisesti hartioista ja olivat jo lähdössä viemään tätä, kunnes Sceltfun äkisti keskeytti nämä.
"Ai niin, muuten - jos näette oikein komean varaaniyksilön, syöttäkää se sille ja tappakaa otus vasta sitten."
Vartijat nyökkäsivät ilmeet vakavina ja lähtivät sitten matkoihinsa vanki mukanaan. Sceltfun kääntyi vaimonsa puoleen.
"Ja sinä. Ruokaa valmistamaan siitä, minulla on nälkä", hän käskytti kuin äskeistä välikohtausta ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Kaavailtu metsästysreissu saisikin nyt odottaa, sillä enää johtajaa ei huvittanut lähteä mihinkään, tiedä vaikka jostain paikalle pelmahtaisi toinenkin sulhaskandidaatti hänen vaimoaan kosiskelemaan.
Väsymystään haukotteleva Sceltfun löntysti laiskasti telttaan ja rojahti makoilemaan petinä toimivalle karhuntaljalle kyljelleen.

Nadezda nyökkäsi miltein huomaamattomasti jäädessään tuijottamaan raidakkaan suden perään. Chaos parka, ei tuo vastaavaa tuomiota ansainnut. Valitettavasti hän, pelkkä halujentyydyttäjä, ei voinut asialle mitään. Narttu käveli miehensä perässä telttaan valmistamaan ateriaa tuolle, itsellä hänellä ei juurikaan ollut nälkä tapahtuneen jälkeen. Nade tuskin voisi syödä ajatellessaan varaanin kitaan joutuvaa Chaosia. Oliko tämä sitten hänen oma vikansa? Olisiko pitänyt jo aikaisemmin huomata jotain erikoista, vai?

x Kiitti pelistä :3 x